Ärsyttää. Juttelin äitipuolen kanssa puhelimessa joululahjoista ja sinne menosta. Kerroin tulevani maanantaina tai tiistaina. Äitipuoli ilmoitti, että pois on lähdettävä sitten loppuviikosta, jotta hän saa vähän lomaa oman perheen kanssa. Ei kun ajattelin viipyä kolme viikkoa! Hemmetti! Ainahan mä olen tasan sen viikon tai jopa päivää vajaa. Kerran erehdyin suunnittelemaan olevani yhdeksän päivää, mutta empäs ollut kun äitipuoli päätti, että lähden seitsemännen päivän kohdalla. Käyn porukoilla tasan kaksi kertaa vuodessa, kesäisin ja jouluna (en edes ole ollut ihan joka joulua) ja silti se kehtaa ilmoittaa milloin olisi sopivaa lähteä. Minä kun en ilmeisesti kuulu äitipuolen perheeseen vaikka hän kuuluukin minun perheeseen (olemme asuneet maalla yhtäaikaa vuosia kun olin lapsi). Iskälläkin olisi varmasti sana sanottavana jos kysyttäisiin olenko perhettä ja saanko olla sen viikon maalla, kahdesti vuodessa.
Tokihan viikko on suht pitkä aika, mutta en viitsi lähteä täältä toiselta reunalta Suomea maalle parin päivän takia. Matkoihin menee helposti viisi tuntia joten sekään ei innosta. Vuodessa on kuitenkin 52 viikkoa, minusta kaksi viikkoa vuodessa ei ole paha. Huom. siis, seitsemän päivää sisältää matkapäivät.

Toinen asia puhelun aikana oli kissani. Tätä kyselee kyllä iskäkin. "Tuleeko kissa kanssa?" No ei kun ajattelin jättää sen viikoksi yksin kotiin. Mihin he kuvittelevat minun kissan tunkevan jos ei muka mukaan? En ymmärrä mikä ongelma asiassa on. Kun maalla eli vielä meidän vanha kissa ja siskoni vei oman kissansa ja jopa koiransa maalle, ei ollut mitään ongelmaa. Ei vaikka siskon kissa vanhaa kissaa vähän "hätyytteli" ja tahtoi kovasti olla kaveri. Mutta kun minun kissa tulee nykyistä kissaa moikkaamaan on se iso ongelma. Minun kissani tuntuu muutenkin olevan joku iso ongelma. Jatkuvasti epäillään tekeekö se pahojaan jos poistutaan huoneesta tai jos se jää yksi alakertaa yöksi. Pitäisikö se sulkea kellarikerrokseen ettei se vaan tee mitään? Joo, meilläkin se on pistänyt kämpän tuleen viisi kertaa ja joka aamu saa kerätä tavarat lattialta takaisin pöydille. Sen myönnän, että muutaman kerran kissani on öisin tullut maukumaan yläkertaan makkarien oville ja raaputellutkin niitä. Joka kerta olen kuitenkin noussut kissaa komentamaan ja joskus vienyt sinne kellarikerrokseenkin ovien taakse. Mitään pahojaan (tiputellut tavaroita/rikkonut tms) kissa ei kuitenkaan ole tehnyt. Silti joka kerta sitä epäillään. Silti joka kerta kysytään tuonko kissan mukana.

Noin muuten äitipuoli kyllä on tosi mukava. Nyt vaan kiukuttaa niin, että tekisi mieli jäädä kotiin murjottamaan koko jouluksi. Iskä vaan pettyisi niin kovin etten kyllä kehtaa tehdä sitä iskälle.

Tunnisteet: käpy jäässä

Oi ihana joulukuu! Onneksi rakastan joulua, muuten tämä olisi kyllä jo aika lähellä helvettiä.

Kun siis minä sain veronpalautuksia 275 euroa, mutta opintotuen korot syö sen lähes kokonaan. Sosiaalitoimi ei kuitenkaan huomioi opintotuen korkoja menoiksi joten niiden laskelman mukaan mulla on 275 euroa ylimääräistä tässä kuussa. Sen takia jään toimeentulotukihakemuksessa plussalle ja joudun siten maksamaan lääke- ja terapiakulut itse tässä kuussa (terapia 140e). Lisäksi saimme sen iloisen 190 euron laskun kun emme muka siivonneet edellistä asuntoa tarpeeksi siistiksi. Ihana seurakunta myönti meille avustusta onneksi noihin lääkkeisiin sekä terapiaa, joten jäi enää tuo siivouslasku, jonka onnistuin sumplimaan maksettavaksi tammi- ja helmikuussa.

Eilen sitten menin nukkumaan jopa hieman iloisena ajatellen, että kaikki taitaa sittenkin järjestyä vaikka seuraavat kuukaudet joudunkin elämään tosi niukasti. Vaan tänäänpä sitten postilaatikosta tipahti entisen asunnon viimeinen sähkölasku 84 euroa. Normaalistihan sossu maksaisi sen, mutta kun minä saan sen huisin 275 euroa veronpalautusta niin eihän ne maksa minulle mitään. Sosiaalitoimen mukaan kun veronpalautuksia voi käyttää vaikka kolme kertaa kunhan he eivät joudu maksamaan mitään.

Joskus tuntuu ettei nämä laskut ja vastoinkäymiset lopu millään, kun hetken ajattelee, että nyt on hyvin, asiat kaatuu taas niskaan. Elämä tuntuu yhdeltä loputtomalta painajaiselta josta ei herää millään.

Voisipa olla vain terve ja työkykyinen, tavallinen pulliainen joka menee aamulla töihin ja tulee illalla kotiin, joka saa ihan tavallista (1700-3000e) palkkaa jolla elää sen verran mukavasti, ettei tilipäivää edeltävänä päivänä tilillä on enemmän kun 50 senttiä ja jos oikein hurjaksi mennään niin saisi jopa joskus säästöön jotain!

Vaan ei, kun tämän systeemin mielestä on paljon kivempi tuhlata verorahaa ja pompotella sairasta ihmistä vuosikausia (kohta tulee täyteen 10v) ees taas.Miten paljon olisikaan säästetty jos minut olisi heti ohjattu riittävään terapiaan ja otettu todesta? Miksi ihmeessä mielenterveystoimisto pompottelee mielummin ihmistä terapeutilta toisella ja välillä jättää ihan heitteille? Miksi he eivät ohjanneet minua heti Kelan tukemaan terapiaa? Sitenhän he olisivat säästäneet omia rahojaan ja minäkin olisin varmasti parantunut jo aikaa sitten. Pieni ihminen ei vain kerta kaikkiaan tajua.

Tunnisteet: jos, käpy jäässä

Tän piti olla ihan kiva päivä ja piti purkaa viimeisiä laatikoita. Päivä meni kuitenkin vaihdellessa sähköpostia entisen kodin isännöitsijän kanssa, joka muuten on tosi tyly viesteissään. Asuntoa ei ole tarkastettu meidän muutettua pois joten valituksen on tehnyt uusi asukas. Vvo:lla muuttosiivoukseen kuuluu myös uunin takaa pesu sekä kaikki muutkin mistä on valitettu. Emme siis voi asialle mitään. Ahdistaa.

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä

Saatiin 190 euron lasku vvo:lta. Vanha asunto jäi kuulma likaiseksi, muruja ja likaa kaapeissa, lieden taus likainen ja kylpyhuonekalusteet likaiset. Eivät sitten voineet aikaisemmin kertoa, olisin kyllä käynyt siivoamassa sen uudelleen (vaikka se oli kyllä siivottu, paitsi se lieden taus). Aika kovat on kyllä hinnat vvo:lla siivoamisesta. Olisi kiva päästä siihen siivousfirmaan töihin.

Tekisi mieli viedä tuo lasku uudelle asukkaalle "kiitosten" kera. Harkitsin eilen yönä kiukkuisena jopa valuttavani purkillisen verta niiden postilaatikosta sisään. Onneksi uskon jonkinlaiseen karmaan. Ehkä sen lapset sairastuu sikainfluenssaan ja kuolee tai joutuvat ainakin sairaalaan ja sairaalalasku on monia satoja euroja. Sitä odotellessa...

Tunnisteet: käpy jäässä

Vatsavaivat oli lääkärinkin mielestä jotain orastavaa vatsahaavaa. Sain lääkekuurin joka on helpottanut hieman oloa. Selkäkipu ei vain ota parantuakseen kokonaan, semmoinen jatkuva pieni jomotus eikä pysty tekemään paljoa kerralla. Onneksi sentään kaupassa saa käytyä vaikka yksi yö menikin valvoessa kun kipu siirtyi jalkoihin. Yleensä tämä menee ohi parissa viikossa, mutta nyt on menossa jo neljäs.

Kotikin alkaa vihdoin näyttää hieman kodille. Verhot puuttuu ikkunoista, kirjat kirjahyllystä, mutta sentään astioita alkaa olla kaapissa eikä tarvitse ostaa valmisruokaa. Ehkä tämä siis tästä joskus.

Noin muuten pääni valtaa järjettömät pelot ja murehtimiset. Pelkään tulipaloa, vesivahinkoa, tietokoneen hajoamista, kissan sairastumista ja kuolemista sikainfluenssaan, kaikkea, murehdin jopa seuraavaa muuttoa ja siihen liittyvää pakkaamista (seuraavaan muuttoon on aikaa ainakin kolme vuotta). Miten minusta on tullut tälläinen murehtija ja aivan kummallisten asioiden pelkääjä? En minä ennen tälläinen ollut. Viimeiset pari kuukautta olen kuitenkin vellonut tälläisessä ihmeellisessä tilassa. Mikä saa ennen niin huolettoman ihmisen murehtimaan päänsä puhki?

Tunnisteet: aina väärinpäin

Selkäkipu alkaa hellittää, mutta tilalle on tullut oksettavan etova vatsakipu jatkuvine röyhtäisyineen. Liekö jotain vatsahaavaa tai muuta kivaa. Kaikki kamat on edelleen purkamatta eikä Bambi nosta sormeakaan yhteisten tavaroiden eteen (okey, kävi se kaupassa mun puolesta sentään). Kaikki päivät menee ravatessa lääkärillä tai maatessa sohvalla. Vituttaa katsella tätä kaaosta, mutta ei myöskään kykene tekemään mitään. Vihaan aamuja kun on noustava uuteen oksettavaan päivään jona ei saa mitään aikaiseksi. Päivän paras hetki on nukkumaan meneminen vaikka unikin on todella katkonaista. Voisipa vain nukkua. Enpä muista milloin olisin viimeeksi vihannut elämää näin paljon.

Tunnisteet: käpy jäässä

Välilevyongelmat on helvetistä. Olen maannut viikon sohvalla ja koskee edelleen ihan perkeleesti. Olen kiskonut neljää eri pilleriä kitusiin eikä mistään ole mitään hyötyä. Ahdistaa kun kaikki kamat on purkamatta ja paikat puutuu makaamisesta.

Tunnisteet: käpy jäässä

Tämän viikon hommat tehty. Tai no, kylppäristä ajattelin vielä raivata kaksi kissanhiekkistä pois kun emo pentuineen lähti ja siivota kylppärin muutenkin. Huomenna ehkä, tai ylihuomenna, miten nyt jaksaa.

Sossu suostui lopulta käyttämään heidän sopimusmuuttofirmaa. Olisivat suostuneet heti niin ehkä tämä kaikki romahdus olisi vältetty? Toisaalta terapiassakin puhuttiin, että on ihan hyvä itkeä ja surra asioita. Toisaalta pitää myös osata päästä irti jatkuvasti murehtimisen kierteestä. Olen vähän kiertänyt kehää viimeisen viikon. Pohtinut ja murehtinut etukäteen seuraavan päivä ja viikkojen hommia, murehtinut samat asiat moneen kertaa ja ympäri ja ämpäri. Mitä pitää vielä hoitaa, pakata ja miten hoidan itse muuttopäivän. Onneksi suurin osa asioista on hoidossa ja jäljellä on enää pakkaaminen ja itse muutto, vähemmän murehdittavaa. Harkitsin myös josko kirjottaisi ihan aikataulun, minä päivänä teen mitäkin. Sen avulla ehkä ei tarvisi joka päivä pohtia uudelleen ja uudelleen mitä teen milloinkin. Katsotaan, jos stressi nousee uudelleen.

Ai niin, vkloppuna pitäisi vielä huolehtia loput geocitiesin kuvat ja tekstit talteen. Geo lopettaa sivunsa ja minulla on siellä tavaraa kymmenen vuoden edestä! Vanhat sivut on maanantain jälkeen varmaan hetken nurin ennen kun saan ne nätisti jonnekin muualle. Lupaan kyllä vanhojen juttujenkin ilmestyvän takaisin luettavaksi.

Tunnisteet: valo risukasassa

Soitin juuri iskälle ja pyysin 600 euroa vuokrarästeihin. Ei tarvitse kerralla maksaa, mutta silti. Nyt olo on tosi syylline ja surkea. Sitä niin tahtoisi olla itsenäinen ja huolehtia itsestään eikä kolmekymppisenä enää pyytää iskältä apua. Kyllähän tuo auttaa aina, mutta kiukuttaa olla tämmöinen kävelevä pettymys. Mitään järkevää ei saa aikaiseksi ja aina pyytämässä rahaa apuun. Kumpa iskä edes joskus voisi olla ylpeä minusta. Edes joskus.

Tunnisteet: hampaat puutuu

Tänään

itkukohtauksia: yli kymmenen
soittoja siskolle kun ei kestä enää: yksi, melkein kaksi
sähköposteja hajoamisesta: yksi diakonille, sain onneksi ajan heti aamulle
uskalluksia sanoa ääneen, että on vähän väsy: kaksi, molemmille siskoille
uskoa tulevaa: ehkä hieman

Olen tänään yrittänyt tehdä ratkaisuja jaksamisen suhteen. Ensimmäinen päätös oli luopua kissoista, emosta ja pennuista, tulevat torstaina hakemaan ne. Surku luopua pennuista neljää viikkoa ennen luovutusikää, mutta niin ihania kun ne onkin ne kuitenkin vie energiaa paljon. Toinen päätös on luovuttaa venäjän suhteen. Pidän tämän jakson koulussa vapaata ja sen jälkeen on turha enää venäjää jatkaa (sitä menee yhdet kurssit vuodessa). Kova päätös sillä pidän kovasti tuosta kielestä ja tarkoitus oli tänä vuonna satsata siihen eikä oikeastaan muuhun. Minähän jo siirsin yo-kirjotuksia vuodella ja tarkoitus oli tosiaan lukea venäjää ja paria muuta kurssia tänä lukuvuonna. Tulee tyhjä vuosi, mutta minkäs teet.

Huomenna yritän murehtia vain pyykkivuoroa ja maanantaina vasta muuttofirmaan soittelua. Pelottaa vaan niin kovasti ettei mikään summa ole tarpeeksi pieni sossulle ja joudumme maksamaan osan muutosta itse. Siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa kun on rästivuokratkin maksamatta. Millä ilveellä me sitten muutamme? Kavereita ei ole eikä autoa.

En muista koska olisin ollut näin stressaantunut. Olen ihan pinkeä ja hermoromahduksen partaalla. Tuntuu, että räjähdän ihan just kohta. Itkeminenkään ei auta. Yritän kovasti olla murehtimatta tulevia, mutta ajatukset kiertää vain kehää. Pelkään tosissani saavani hermoromahduksen ja totaalisen stopin pian.

Olisipa tämä päivä jo ohi. Olisipa tämä elämä jo ohi. Tunnen itseni kovin vanhaksi. Numerot on vain toista mieltä. Olisinpa mummo niin elämä olisi jo takana. Ei jaksaisi millään elää vielä 50 vuotta.

Sossu käski etsiä itse muuttofirman ja he korvaavat kohtuulliset menot kuittia vastaan. Tiedä mikä on kohtuullinen ja mistä minä ne rahat revin ensin. Kissa on oksentanut kolmesti verta. Minä ole itkenyt koko päivän.

Saakelin sossu. Ensin se lähettää lisäselvityspyyntöjä ja sitten sekoilee päätöksen kanssa. Jättivät korvaamatta terapialaskun ja syyt on niin epäselvät etten tajua mitä ihmettä ajavat takaa.

"Hakija on maksanut syyskuun psykoterapiakäyntinsä 24.9.09 summalla 177e. Syyskuun laskelman tuloylijäämä kanttaa psykoterepialaskun, joten sitä ei lokakuulle huomioida menona."

Muuten hyvä, mutta en ole tuota syyskuun laskua maksanut. Mistä ihmeestä tuo päiväyskin on revitty?! Kuittia maksusta ei ole eikä tiliotteessakaan näy mitään. Maksoin kyllä elokuun laskun syyskuussa, mutta siitäkään ei näy todistetta tiliotteessa. Kun syyskuussa soitin ja kysyin mitä teemme noiden laskujen kanssa sanoi sossu, että maksan elokuun laskun itse syyskuussa tuon ylijäämän takia ja lokakuussa maksuun tuleva syyskuun lasku maksavat sitten he.

Hermot kireällä muutenkin kaikkien laskujen, rästien ja muuttojen kanssa. Nyt joudun vielä vklopun yli odottamaan, että voin soittaa sossuun ja kysyä mikä ihme tuo on. Prk jos tulee melkein 200 euron ylimääräinen lasku! Mistä ihmeestä minä repeän kaikkeen!

Tunnisteet: käpy jäässä

Eilinen opo tapaaminen menikin hyvin! Saan suorittaa ruotsit etänä. Itseopiskelu on hieman vaikeaa tälläiselle keskittysmikyvyttömälle, mutta parempi se silti noin kun ahdistua ja saada paniikkia kaksi kertaa viikossa.

Olen 99% varma jo, että luovun tuosta toisesta kissasta kunhan pennut on lähteneet. Ei vain sovi meidän kotiin. Vanhempi kissa ei pidä uudesta tulokkaasta suuremmin enkä minäkään. En jaksa kissaa joka vaatii huomiota koko ajan, juttelee jatkuvasti ja on aina jaloissa kun kävelen asunnossa. Menee vaan hermot kun ei saa olla rauhassa hetkeäkään. Toki kissa saa näkyä, mutta rajansa silläkin. Vanha kissa on paljon omissa oloissaan, mutta tulee myös syliin ja kiehnäämään, juuri sopivassa suhteessa.
Tunnen silti vähän syyllisyyttä kun en pidä tuosta uudesta tulokkaasta niin hirveästi. Toisaalta kissa oli tullessaan villihkö ja luonteeltaan ihan erilainen. Siitä ei millään voinut tietää mitä siitä tulee. Ikävä kyllä siitä tuli minun tyyliini ihan vääränlainen. Minkäs teet. Joku toinen saa siitä takulla ihanan lemmikin. Meille hän on vain ihan väärä.

Tunnisteet: aina väärinpäin, valo risukasassa