keskiviikkona, heinäkuuta 30

Vaikka en omia lapsia varmaan koskaan tee, niin kyllä on äidilliset vaistot ollut kovilla viime päivät! Murehdin koko ajan miten pikkusisko jaksaa! Nytkin odottelen koska tuo pääsee töistä ja soittaa jotta voimme sopia huomisesta tulemisesta ja mitä pakkaa mukaansa. Voi mun lapsi raasua...

Pikkusisko on kyllä varmaan se syy miksi en omia lapsia halua. Koen kasvattaneeni jo yhden lapsen (ne kolme vuotta teininä kun hoidin pikkusiskoa). On lapset ihan kivoja, kunhan niistä pääsee työpäivän jälkeen eroon. :D

sea   14.16    0 kommentti(a)


tiistaina, heinäkuuta 29

sea   22.23    0 kommentti(a)



Äiti huomasin tänään, että pikkusiskon palkkarahat on siirretty muualle (tilille johon hän ei pääse). Hirveä huuto ja mekastus, soitti isosiskolle ja huusi tällekin. Oli heittämässä pikkusiskon ulos, vei avaimet ja antoi soittaa "viimeisen soiton" minulle (ennen kun ottaisi kännykän). Pikkusisko soitti ihan itku kurkussa. Yritin opastaa nuorten turvatalolle kun olisi kesätöitäkin pikkusiskolla vielä pari päivää. Äiti tosin vei ne avaimet...myös työavaimet. Pikkusisko pyysi päästä tänne. Sovittiin jo, että hyppää junaan ja tulee vaikka äiti huusi taustalla ettei Tampereelle saa lähteä.

Äiti ja isosisko lopulta puhuivat pitkän tovin ja äitikin alkoi rauhottua. Antoi lapsen jäädä kotiin vielä pariksi päiväksi kun on töitäkin. Puhui kovasti torstaista kun pikkusiskon seuraava palkka tulee. Kukaan ei "hennonut" kertoa äitille niiden rahojen siirtyvän sinne samalla tilille mihin siirrettiin aiempikin palkka. Nyt toivotaan, että pikkusisko lähtee torstaina tulemaan tänne ennen kun äiti tajuaa ettei palkka tulekkaan hänen hallinoimalleen tilille.

Pikkusisko muuttanee siis torstaina tänne, ainekin alustavasti, loput tavarat haetaan varmaan myöhemmin. Saas nähdä mikä show tästä vielä tulee. Aion kyllä puolustaa pikkusiskoa henkeen ja vereen kun leijona. Juuri tänään tajusin miten hassua on, että minä huolehdin ko pikkusiskosta tämän ensimmäiset kolme vuotta (äiti oli töissä) ja nyt tulen huolehtimaan "viimeiset" vuodet ennen kun aikuistuu. Asenteeni on kyllä hieman muuttunut. Teininä en olisi koko siskoa halunnut ja jopa koin välillä vihaa koko lasta kohtaan. Syy tähän oli tosin äiti ja äitin epämääräiset suhteet ja lapsen saannit. Nyt en malta odottaa siskon muuttoa tänne. Haluan hänet vain äkkiä pois äidin luonta. Kun torstaina näen siskon juna-asemalla aion rutistaa lapsiraasun lähes hengiltä.

sea   22.04    0 kommentti(a)


maanantaina, heinäkuuta 28

Uskokaa tai älkää, vaa'alla käyminen on nykyään kivaa. Olen ottanut tavaksi punnita itseni joka ilta hampaiden pesun jälkeen. Aina lukema on ilahduttanut vaikka se ei olisi edes liikahtanut alaspäin. Viime vuonna painoin ennätykselliset 122kg (nyt minä joudun ihmettelemään kun uskallan tuon "ääneen" sano). Vaikka syömishäiriöhoito jäikin pahasti kesken, jotain oppeja jäi mieleen. Syön nykyään säännöllisesti 3-4 tunnin välein ja hoen itselleni "kohta saan syödä taas", sen avulla myös annoskoot on jopa puolittuneet. Joskus vuoden alussa paino alkoi laskea ja nyt on tippunut 8kg ja alaspäin menee koko ajan. En malta odottaa sadan rajaa! Parasta on etten ole edes tehnyt laihtumisen eteen sen suuremmin mitään! Ei nälkää, ei kaloreiden/pisteiden/tms laskemisia, ei liikuntaa, ei niin yhtään mitään. Syön samoja sapuskoja kun ennenkin, mutta annoskoko on pienempi ja ahmiminen on pysynyt kurissa. Jossain vaiheessa on varmaan pakko alkaa liikkua, mutta näissä kiloissa se on edelleen ällöä ja hikistä puuhaa, joten ei kiitos.

Muut tuskin laihtumistani ovat huomanneet, en minäkään huomaa jos peiliin katson (ja peilin pitäisi olla se rehellisin!). Vaatteista olen huomannut muutoksen ja vaa'assa. Vaan eiköhän tämä jossain välissä ala näkyäkin, toivotaan.

Repsahduksia ja ahmimisiakin on sattunut, mutta kun en ole mitenkään laihiksella ei ne haittaa ollenkaan.

sea   18.37    0 kommentti(a)


torstaina, heinäkuuta 24

Ei mulla mitään asiaa ole, ajattelin vaan kertoa, että olen vielä hengissä. ;)

Lomailin tuossa maalla viikon. Juttelin sunnuntaina äitin kanssa puhelimessa melkein tunnin. Lupasi pikkusiskolle lapsilisät ja elatustuen jos ne kiertää hänen tilin kautta, hän maksaisi ne joka kuukausi sitten siskolle. En ihan luota, että rahat todella tulisivat joka kuukausi tai että kaikki rahat tulisi. Sain vihdoin perhesossun kiinni, sovittiin tapaaminen elokuulle. Saas nähdä mitä äiti tykkää kun saa postitse kirjeen ajasta. Äiti haukkui tuon sossun, mutta minusta hän vaikutti todella mukavalle, muisti pikkusiskon, kyseli kuulumisia, lähetti terveisiä ja pahoitteli kun ei koskaan voinut tehdä mitään äitin alkoholismille kun äiti kielti sen.

Semmosia.

sea   15.28    0 kommentti(a)


maanantaina, heinäkuuta 7

Kuppi teetä parvekkeella yön hämärässä saa ajatukset juoksemaan. On niin hiljaista vaikka kaupungissa asunkin.

Miten elämä onkaan kuljettanut. Tasan kymmenen vuotta sitten olin Lontoossa aupairina, olin vasta sopeutumassa uuteen perheeseen vaihdettuani erinäisten ongelmien takia perhettä. Kaverit sitä vastoin oli lähdössä takaisin Suomeen kesän lopulla. Hienoa aikaa se silti oli, muistelen sitä aina lämmöllä vaikka olihan sitä vaikeuksiakin. Ei ne tosin sillonkaan suurilta ongelmilta tuntunut, elämä oli helppoa 19-kesäsenä.

Jos olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt, olisin varmaan jäänyt Lontooseen vaikka muistankin olleeni loppu syksystä aika täynnä koko paikkaa (tai lähinnä kai perhettä, en itse Lontoota, siihen en kyllästy ikinä). Olisihan sitä voinut vaihtaa perhettä vaikka uudelleen... Suomeen tultua asiat aloivat mennä todella pieleen eikä asiat ole oikeastaan siitä koskaan korjaantuneet. Muutin 1999 alussa Saloon jossa olin niin yksin, yksin pimeässä pienessä huoneessa harhojen kanssa. Sisko asui tosin sillon Turussa joten siellä kävin paljon. Arkea ilahdutti lähinnä irkissä eräs varattu mies jonka luonakin Helsingissä kävin muutamat kerrat kun tyttöystävä oli poissa. Tuo suhde on niitä asioita jota olisi voinut jäädä tapahdumatta, mutta minkäs sitä historialleen voi, nuori ja naiivi kun joskus oli.
1999 syksyllä muutin Tampereelle eikä asiat suuremmin parantunut. Tosin en ollut ihan niin yksin enää kun oli kämppis, mutta muuten kyllä tosi hakoteillä. Haahuilin ympäriinsä jättisuuri musta villapaita päällä ja olin todella eksyksissä itseni kanssa. Tuo lause kuvaa ehkä parhaiten paria Lontoon jälkeistä vuotta. Tuolta blogini alkumetreiltähän ne löytyisi, tekstit mitä kirjoitin silloin. En tohdi lukea, saavat surun valtaan. Niissä loistaa sellainen tietty naiivius ja mustuus. Masennusta sekin oli, mutta niin erilaista kun tämä nykyinen.

Melkein kymmenen vuotta olen siis tässä suossa tarponut eikä loppua näy. Paljon toki on tapahtunut, hyviäkin kausia ollut, eikä tämä nykyinen elämä nyt samanlaista ole kun silloin. Vaan miksi ei ole olemassa aikakonetta? Matkaisin heti takaisin vuoteen 1998 ja Lontooseen, siihen kun elämä oli vielä hyvin.

*****

Äiti on viime päivät puhunut pikkusiskolle itsemurha suunnitelmistaan, pikkusisko kertoi tänään mesessä tuosta. Loistavaa äiti, loistavaa.

sea   0.18    0 kommentti(a)


perjantaina, heinäkuuta 4

Katoin tuossa nauhalta vanhan Inhimillisen tekijän. Oli aika hyvä juttu alkoholisti isästä ja tyttärestä. Hienoa oli miten isä istui ja nyökytteli vaikka tytär kertoi avoimesti perheen elämästä ja ruminkin sanoin vanhemmistaan. Vaatii paljon uskaltaa sanoa asiat ääneen televisiossa ja vielä isä vieressä, mutta varmasti vaati myös paljon isältä istua ja kuunnella miten oma tytär kertoo juuri ne asiat mitä ei koskaan saisi kertoa. Jotenkin kolahti. En oikeastaan lapsena tajunnut miten paljon äiti salaili asioita ja vaati minuakin salaamaan, mutta nykyään saan usein erilaisia ahaa-elämyksiä kun tajua asioita lapsuudesta. Kumpa minäkin voisin sanoa äidille kaikki haluamani ilman huuto ja vasta väitteitä. Mikään ei tunnu niin pahalle kun väittää ettei sanomani ole totta. Voihan toki olla mahdollisuus (tai sitten ei), että muista asioita väärin, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä sillä se mitä muistan ja tunnen ei muutu vaikka joku sanoisin sen olevan valhetta.

Tuli surullinen ja vihanen fiilis tuosta ohjelmasta. Miksi minun äiti ei voi myöntää itselleen olevansa alkoholisti? Miksi minun äiti ei ymmärrä mennä hoitoon? Miksi minun äidille valheet on totuutta rakkaampia? Miksi minun äiti ei välitä vaikka olen hänelle kirjoittanut sydäntä raastavan kirjeen ja lopulta katkaissut välit? Miksi minun äitini on antanut periksi? Miksi minun pitää vielä haudata äitini alkoholismin takia? Miksi minun äitini laittaa oman napansa lastensa edelle? Miksi minun äiti ei välitä?

sea   21.57    0 kommentti(a)


tiistaina, heinäkuuta 1

Miten tämä elämä onkin näin hiljasta ja tylsää? Tai jotain? Eksyin lukemaan kaksi vuotta vanhoja juttuja ja kylläpäs sitä juttua riittikin silloin! Miksi ei enää? Toisaalta muistan sillon ajatelleeni ihan samanlailla... Jotenkin jännä lukea vanhoja juttuja aina välillä. Sitä huomaa miten ajatusmaailma on muuttunut vaikka elämä tuntuu polkeva paikallaan. Pari vuotta sitten mulla oli selvästi menossa joku optimistinen kausi, kiihkeästi puolustin tilannettani ja olin niin valmista kamaa paranemaan. Nyt on selvästi menossa hieman pessimistinen ja lauhkea kausi, ei oikein innosta eikä huvita. Vähän sellainen odottamisen tunnelma ilmassa, josko jossain vaiheessa saisi asioihin muutosta, ehkä sitten kun pääsee muuttamaan (olen ollut muuttamassa jo yli vuoden). Tiedä sitten muttuuko mikään kuitenkaan vaikka muuttaisi ja pääsisi uuteen mielenterveystoimistoon. Ehkä, toivotaan.

Uimapuku jää sitten ensi vuodelle, josko vaikka olisin laihtunut siihen mennessä useamman kokonumeron (hah). En tajua kenelle ne isot (48, suurempia ei löydy) uimapuvut on suunniteltu, ei ainenkaan lihaville, jokaisessa tissipehmusteet jäi about vatsan kohdalle. Ei oikein tiennyt itkisikö vai nauraisiko pukukopissa. Vaan onpa ne rahat jo kulutettu muuhun joten se siitä. Jos menisi syömään lisää.

sea   0.45    0 kommentti(a)








sea

- nainen
- melkein neljäkymmentä
- avautunut blogissaan vuodesta 1999
- vapaaehtoisesti lapseton
- yliopistolainen
- ylioppilas vuodelta 2012
- köyhähkö
- masentunut 1999-2012
- opettelee ja ihmettelee terveenä elämistä

arkisto
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
heinäkuuta 2007
elokuuta 2007
syyskuuta 2007
lokakuuta 2007
marraskuuta 2007
joulukuuta 2007
tammikuuta 2008
helmikuuta 2008
maaliskuuta 2008
huhtikuuta 2008
toukokuuta 2008
kesäkuuta 2008
heinäkuuta 2008
elokuuta 2008
syyskuuta 2008
lokakuuta 2008
marraskuuta 2008
joulukuuta 2008
tammikuuta 2009
helmikuuta 2009
maaliskuuta 2009
huhtikuuta 2009
toukokuuta 2009
kesäkuuta 2009
heinäkuuta 2009
elokuuta 2009
syyskuuta 2009
lokakuuta 2009
marraskuuta 2009
joulukuuta 2009
tammikuuta 2010
helmikuuta 2010
maaliskuuta 2010
toukokuuta 2010
kesäkuuta 2010
heinäkuuta 2010
elokuuta 2010
syyskuuta 2010
marraskuuta 2010
joulukuuta 2010
huhtikuuta 2011
elokuuta 2011
huhtikuuta 2012
toukokuuta 2012
heinäkuuta 2012
syyskuuta 2012
helmikuuta 2013
elokuuta 2013
lokakuuta 2013
joulukuuta 2013
maaliskuuta 2015
huhtikuuta 2015
heinäkuuta 2015
tammikuuta 2016
lokakuuta 2017
tammikuuta 2018
maaliskuuta 2018

1999-2007 rajoitetusti saatavilla



Powered by Blogger