Uskokaa tai älkää, vaa'alla käyminen on nykyään kivaa. Olen ottanut tavaksi punnita itseni joka ilta hampaiden pesun jälkeen. Aina lukema on ilahduttanut vaikka se ei olisi edes liikahtanut alaspäin. Viime vuonna painoin ennätykselliset 122kg (nyt minä joudun ihmettelemään kun uskallan tuon "ääneen" sano). Vaikka syömishäiriöhoito jäikin pahasti kesken, jotain oppeja jäi mieleen. Syön nykyään säännöllisesti 3-4 tunnin välein ja hoen itselleni "kohta saan syödä taas", sen avulla myös annoskoot on jopa puolittuneet. Joskus vuoden alussa paino alkoi laskea ja nyt on tippunut 8kg ja alaspäin menee koko ajan. En malta odottaa sadan rajaa! Parasta on etten ole edes tehnyt laihtumisen eteen sen suuremmin mitään! Ei nälkää, ei kaloreiden/pisteiden/tms laskemisia, ei liikuntaa, ei niin yhtään mitään. Syön samoja sapuskoja kun ennenkin, mutta annoskoko on pienempi ja ahmiminen on pysynyt kurissa. Jossain vaiheessa on varmaan pakko alkaa liikkua, mutta näissä kiloissa se on edelleen ällöä ja hikistä puuhaa, joten ei kiitos.

Muut tuskin laihtumistani ovat huomanneet, en minäkään huomaa jos peiliin katson (ja peilin pitäisi olla se rehellisin!). Vaatteista olen huomannut muutoksen ja vaa'assa. Vaan eiköhän tämä jossain välissä ala näkyäkin, toivotaan.

Repsahduksia ja ahmimisiakin on sattunut, mutta kun en ole mitenkään laihiksella ei ne haittaa ollenkaan.