Ärsyttää. Juttelin äitipuolen kanssa puhelimessa joululahjoista ja sinne menosta. Kerroin tulevani maanantaina tai tiistaina. Äitipuoli ilmoitti, että pois on lähdettävä sitten loppuviikosta, jotta hän saa vähän lomaa oman perheen kanssa. Ei kun ajattelin viipyä kolme viikkoa! Hemmetti! Ainahan mä olen tasan sen viikon tai jopa päivää vajaa. Kerran erehdyin suunnittelemaan olevani yhdeksän päivää, mutta empäs ollut kun äitipuoli päätti, että lähden seitsemännen päivän kohdalla. Käyn porukoilla tasan kaksi kertaa vuodessa, kesäisin ja jouluna (en edes ole ollut ihan joka joulua) ja silti se kehtaa ilmoittaa milloin olisi sopivaa lähteä. Minä kun en ilmeisesti kuulu äitipuolen perheeseen vaikka hän kuuluukin minun perheeseen (olemme asuneet maalla yhtäaikaa vuosia kun olin lapsi). Iskälläkin olisi varmasti sana sanottavana jos kysyttäisiin olenko perhettä ja saanko olla sen viikon maalla, kahdesti vuodessa.
Tokihan viikko on suht pitkä aika, mutta en viitsi lähteä täältä toiselta reunalta Suomea maalle parin päivän takia. Matkoihin menee helposti viisi tuntia joten sekään ei innosta. Vuodessa on kuitenkin 52 viikkoa, minusta kaksi viikkoa vuodessa ei ole paha. Huom. siis, seitsemän päivää sisältää matkapäivät.

Toinen asia puhelun aikana oli kissani. Tätä kyselee kyllä iskäkin. "Tuleeko kissa kanssa?" No ei kun ajattelin jättää sen viikoksi yksin kotiin. Mihin he kuvittelevat minun kissan tunkevan jos ei muka mukaan? En ymmärrä mikä ongelma asiassa on. Kun maalla eli vielä meidän vanha kissa ja siskoni vei oman kissansa ja jopa koiransa maalle, ei ollut mitään ongelmaa. Ei vaikka siskon kissa vanhaa kissaa vähän "hätyytteli" ja tahtoi kovasti olla kaveri. Mutta kun minun kissa tulee nykyistä kissaa moikkaamaan on se iso ongelma. Minun kissani tuntuu muutenkin olevan joku iso ongelma. Jatkuvasti epäillään tekeekö se pahojaan jos poistutaan huoneesta tai jos se jää yksi alakertaa yöksi. Pitäisikö se sulkea kellarikerrokseen ettei se vaan tee mitään? Joo, meilläkin se on pistänyt kämpän tuleen viisi kertaa ja joka aamu saa kerätä tavarat lattialta takaisin pöydille. Sen myönnän, että muutaman kerran kissani on öisin tullut maukumaan yläkertaan makkarien oville ja raaputellutkin niitä. Joka kerta olen kuitenkin noussut kissaa komentamaan ja joskus vienyt sinne kellarikerrokseenkin ovien taakse. Mitään pahojaan (tiputellut tavaroita/rikkonut tms) kissa ei kuitenkaan ole tehnyt. Silti joka kerta sitä epäillään. Silti joka kerta kysytään tuonko kissan mukana.

Noin muuten äitipuoli kyllä on tosi mukava. Nyt vaan kiukuttaa niin, että tekisi mieli jäädä kotiin murjottamaan koko jouluksi. Iskä vaan pettyisi niin kovin etten kyllä kehtaa tehdä sitä iskälle.

Tunnisteet: käpy jäässä

Oi ihana joulukuu! Onneksi rakastan joulua, muuten tämä olisi kyllä jo aika lähellä helvettiä.

Kun siis minä sain veronpalautuksia 275 euroa, mutta opintotuen korot syö sen lähes kokonaan. Sosiaalitoimi ei kuitenkaan huomioi opintotuen korkoja menoiksi joten niiden laskelman mukaan mulla on 275 euroa ylimääräistä tässä kuussa. Sen takia jään toimeentulotukihakemuksessa plussalle ja joudun siten maksamaan lääke- ja terapiakulut itse tässä kuussa (terapia 140e). Lisäksi saimme sen iloisen 190 euron laskun kun emme muka siivonneet edellistä asuntoa tarpeeksi siistiksi. Ihana seurakunta myönti meille avustusta onneksi noihin lääkkeisiin sekä terapiaa, joten jäi enää tuo siivouslasku, jonka onnistuin sumplimaan maksettavaksi tammi- ja helmikuussa.

Eilen sitten menin nukkumaan jopa hieman iloisena ajatellen, että kaikki taitaa sittenkin järjestyä vaikka seuraavat kuukaudet joudunkin elämään tosi niukasti. Vaan tänäänpä sitten postilaatikosta tipahti entisen asunnon viimeinen sähkölasku 84 euroa. Normaalistihan sossu maksaisi sen, mutta kun minä saan sen huisin 275 euroa veronpalautusta niin eihän ne maksa minulle mitään. Sosiaalitoimen mukaan kun veronpalautuksia voi käyttää vaikka kolme kertaa kunhan he eivät joudu maksamaan mitään.

Joskus tuntuu ettei nämä laskut ja vastoinkäymiset lopu millään, kun hetken ajattelee, että nyt on hyvin, asiat kaatuu taas niskaan. Elämä tuntuu yhdeltä loputtomalta painajaiselta josta ei herää millään.

Voisipa olla vain terve ja työkykyinen, tavallinen pulliainen joka menee aamulla töihin ja tulee illalla kotiin, joka saa ihan tavallista (1700-3000e) palkkaa jolla elää sen verran mukavasti, ettei tilipäivää edeltävänä päivänä tilillä on enemmän kun 50 senttiä ja jos oikein hurjaksi mennään niin saisi jopa joskus säästöön jotain!

Vaan ei, kun tämän systeemin mielestä on paljon kivempi tuhlata verorahaa ja pompotella sairasta ihmistä vuosikausia (kohta tulee täyteen 10v) ees taas.Miten paljon olisikaan säästetty jos minut olisi heti ohjattu riittävään terapiaan ja otettu todesta? Miksi ihmeessä mielenterveystoimisto pompottelee mielummin ihmistä terapeutilta toisella ja välillä jättää ihan heitteille? Miksi he eivät ohjanneet minua heti Kelan tukemaan terapiaa? Sitenhän he olisivat säästäneet omia rahojaan ja minäkin olisin varmasti parantunut jo aikaa sitten. Pieni ihminen ei vain kerta kaikkiaan tajua.

Tunnisteet: jos, käpy jäässä

Tän piti olla ihan kiva päivä ja piti purkaa viimeisiä laatikoita. Päivä meni kuitenkin vaihdellessa sähköpostia entisen kodin isännöitsijän kanssa, joka muuten on tosi tyly viesteissään. Asuntoa ei ole tarkastettu meidän muutettua pois joten valituksen on tehnyt uusi asukas. Vvo:lla muuttosiivoukseen kuuluu myös uunin takaa pesu sekä kaikki muutkin mistä on valitettu. Emme siis voi asialle mitään. Ahdistaa.

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä