Ärsyttää. Juttelin äitipuolen kanssa puhelimessa joululahjoista ja sinne menosta. Kerroin tulevani maanantaina tai tiistaina. Äitipuoli ilmoitti, että pois on lähdettävä sitten loppuviikosta, jotta hän saa vähän lomaa oman perheen kanssa. Ei kun ajattelin viipyä kolme viikkoa! Hemmetti! Ainahan mä olen tasan sen viikon tai jopa päivää vajaa. Kerran erehdyin suunnittelemaan olevani yhdeksän päivää, mutta empäs ollut kun äitipuoli päätti, että lähden seitsemännen päivän kohdalla. Käyn porukoilla tasan kaksi kertaa vuodessa, kesäisin ja jouluna (en edes ole ollut ihan joka joulua) ja silti se kehtaa ilmoittaa milloin olisi sopivaa lähteä. Minä kun en ilmeisesti kuulu äitipuolen perheeseen vaikka hän kuuluukin minun perheeseen (olemme asuneet maalla yhtäaikaa vuosia kun olin lapsi). Iskälläkin olisi varmasti sana sanottavana jos kysyttäisiin olenko perhettä ja saanko olla sen viikon maalla, kahdesti vuodessa.
Tokihan viikko on suht pitkä aika, mutta en viitsi lähteä täältä toiselta reunalta Suomea maalle parin päivän takia. Matkoihin menee helposti viisi tuntia joten sekään ei innosta. Vuodessa on kuitenkin 52 viikkoa, minusta kaksi viikkoa vuodessa ei ole paha. Huom. siis, seitsemän päivää sisältää matkapäivät.

Toinen asia puhelun aikana oli kissani. Tätä kyselee kyllä iskäkin. "Tuleeko kissa kanssa?" No ei kun ajattelin jättää sen viikoksi yksin kotiin. Mihin he kuvittelevat minun kissan tunkevan jos ei muka mukaan? En ymmärrä mikä ongelma asiassa on. Kun maalla eli vielä meidän vanha kissa ja siskoni vei oman kissansa ja jopa koiransa maalle, ei ollut mitään ongelmaa. Ei vaikka siskon kissa vanhaa kissaa vähän "hätyytteli" ja tahtoi kovasti olla kaveri. Mutta kun minun kissa tulee nykyistä kissaa moikkaamaan on se iso ongelma. Minun kissani tuntuu muutenkin olevan joku iso ongelma. Jatkuvasti epäillään tekeekö se pahojaan jos poistutaan huoneesta tai jos se jää yksi alakertaa yöksi. Pitäisikö se sulkea kellarikerrokseen ettei se vaan tee mitään? Joo, meilläkin se on pistänyt kämpän tuleen viisi kertaa ja joka aamu saa kerätä tavarat lattialta takaisin pöydille. Sen myönnän, että muutaman kerran kissani on öisin tullut maukumaan yläkertaan makkarien oville ja raaputellutkin niitä. Joka kerta olen kuitenkin noussut kissaa komentamaan ja joskus vienyt sinne kellarikerrokseenkin ovien taakse. Mitään pahojaan (tiputellut tavaroita/rikkonut tms) kissa ei kuitenkaan ole tehnyt. Silti joka kerta sitä epäillään. Silti joka kerta kysytään tuonko kissan mukana.

Noin muuten äitipuoli kyllä on tosi mukava. Nyt vaan kiukuttaa niin, että tekisi mieli jäädä kotiin murjottamaan koko jouluksi. Iskä vaan pettyisi niin kovin etten kyllä kehtaa tehdä sitä iskälle.

Tunnisteet: käpy jäässä

Olipas kurjasti ja ajattelemattomasti sanottu äitipuolelta. :( Vaikkei hän varmaan pahaa tarkoittanut niin tiedän hyvin itse että tuommoisesta tulee paha mieli. Auttaisiko, jos sanoisit hänelle vaikka ihan rauhallisesti, että siitä tuli vähän paha mieli. J0skus asiat kannattaa nostaa pöydälle, ei tosin aina. :)

Ei varmasti tarkoittanutkaan mitään pahaa, äitipuoli on oikeasti mukava ihminen. Minä vain tuppaan ottamaan monesti asiat itseeni ja murehtimaan olemattomia juttuja. Muista monia ikivanhoja sanoja jotka kummittelee edelleen mielessä.

Puran pahimmat höyryt huomenna terapiassa, katsotaan auttaako se, jos ei niin ehkä voisin harkita sanovani porukoille jotain...meillä ei vaan yleensä puhuta tuommoista asioista, tunteista ylipäätään.