tiistaina, elokuuta 28

Onnistuin sähläämään itseni pois listalta ja nyt jouduin ilmottamaan blogin ihan uutena. Siinä meni kaikki lukijat... Yritän korjata asian, mutta tuskin kykenen.... Blogi on siis ihan hengissä ja ihan sama kun ennen...

sea   19.58    0 kommentti(a)


maanantaina, elokuuta 27

Olen huomaamatta mättänyt viime päivinä paljon ruokaa. Ensin ajattelin sen johtuvan rahan tulosta (työkkärirahat tuli keskiviikkona). Mutta enpä tiedä. Hirveä lihahimo ja heti perään keksihimo. Himot on hirveän tarkkoja, ei pelkästään makeaa vaan tarkoin jotain tiettyä esim suklaakeksejä, mutta ei jäätelöä. Lihan himo lienee vaihvin, sellaisen pihvimäisen kunnon lihan, kalkkuna leikkeleet ei kelpaa.

Pohdin josko kyse olisi jotain stressistä. Lontoon reissu on kohta ovella ja huolestuttaa jaksanko. Meinaan jaksanko kävellä ympäriinsä. Pelottaa nuo jalkapohjat. Mitä jos lauantaina herään jalkapohjat todella kipeänä ja joudumme jäämään koko päiväksi hotelliin?! Tai mitä jos selkäni kipeytyy ja istun taas Victorian asemalla lähes itku kurkussa.... näin kävi siis vajaa kaksi vuottan sitten kun olin Lontoossa ja selkä hajosi ensimmäistä kertaa. Halusin ulos talosta vkloppuna, mutta en päässyt Victoriaa pidemmälle. Lopulta istuin asemahallissa monta tuntia katsellen muiden menoa. Mitä jos kaikki menee muutenkin ihan metsikköön? Sisko kitisee kaikesta ja minä puren poskea kiukusta. Valittava sisko pilaa koko minun Lontooni vielä...

Koulukin alkaa viikon päästä. Pitäisikö tässä tosiaan vääntää 13 kurssia vuoden aikana, tai lähinnä jaksanko tehdä läksyt ja lukea kokeisiin. Jos en, lykkääntyy kirjoituksen vähintään vuodella. Entäs ruotsi! Olen vaivoin saanut käytyä ruotsin ensimmäisen kurssin, uusin kokeen kolmesti. Tänä lukuvuonna pitäisi käydä ainekin kolme kurssia lisää! Enkä osaa mitään. Oikeasti ja tosissaan. Kukaan ei tunnu ymmärtävän etten oikeasti osaa mitään. Kaikki sanovat vain "vähän otat jotain vanhaa kirjaa ja kertaa, kyllä se siitä". Ei tässä kertaamiset auta kun on aina päässyt ruotsista läpi säälistä tai uusimalla kokeita sen viisi kertaa! En minä oikeasti osaa! Olen selannut seiska kirjaa ja katsonut tyhmänä tekstejä pohtien pitäisikö minun nämä osata! Ei siinä perkele mikään kertaaminen auta. Mutta kun missään ei opeteta ruotsia tälläisille "yläasteella tuli lintsattua". On toki olemassa ruotsin alkeet, mutta ne on himpun liian alkeita, etenkin työväen opistolla jossa yhdessä lukuvuodessa luetaan vaivaiset viisi kappaletta yhdestä kirjasta (joo, mä osaan sanoa "jag heter Tu, vad heter du?"). Eikä semmoset nyt auta kun lokakuussa pitäisi osata jo koko yläasteen oppimäärä.

Ja ne työväenopiston kurssit. Siellä alkaa kaikkia kivoja kursseja mihin en pääse kun ne on illalla kuten koulunikin. Muutaman kivan luentotyyppisen jutun löysin, ne on siis kertaluontosia tai pari kertaa, mutta saas nähdä jaksanko koskaan mennä mihinkään. Ankkojakin piti käydä katsomassa, mutta en saanut itseäni sinne asti. Monta muutakin pikku tapahtumaa tai esitystä olisi syksyllä jonne tahtoisin, mutta kuten muina vuosina, tuskin niihin itseäni saan raahattua. Yritin saada kaverin mukaan tuonne Ankkoja katsomaan jotta tulisi lähdettyä, mutta paskat. On liian kiire tai on liian väsynyt tai on vaan liian jotain. Joskus epäilen onko se vain liian "paskaakaan kiinnosta sun seura"... Ei sillä, itsekin olen huono pitämään yhteyttä, mutta yritän ainenkin.

Mutta ruoka se on kiva kumppani, aina paikalla jos vain on rahaa ostaa, eikä tarvitse ponnistella minkään eteen. Sen kun jääkaapille saa itsensä raahattua niin voi vetää kaikkea vuoron perään niin kauan, että napa ratkeaa. Mahakipukin häviää kun vähän aikaa lepuuttaa pitkällään...

sea   0.51    0 kommentti(a)


tiistaina, elokuuta 21

Aloitin jälleen kirjoittamaan perinteistä paperipäiväkirjaa, saas nähdä kauanko tällä kertaa jaksan. Tosin lupasin itselleni ettei tarvitse kirjoittaa joka päivä jos ei kerta kaikkiaan tapahdu mitään. Lupasin myös kirjoittaa enemmän tuntemuksia tavallisten tapahtumien lisäksi. Jotain mitä haluan lukea vuosien päästä.

Olen jotenkin ihan hämilläni näiden blogieni kanssa. En tiedä mihin kirjoittaa mitä ja lopulta en kirjoita mihinkään mitään. Ennen oli niin helppoa kun oli vain yksi blogi mihin kirjoitti kaikkea, tosin ei sekään toiminut kun sinne tuli pelkästään kissajuttuja. Sellainen tyhjänpäivänen hölynpöly ja mielipiteiden jako puuttuu nyt kaikkialta. Tuntuu, että pitää olla jotain todella tärkeää jos aion kirjoittaa tänne, kissablogiin pitää taas kirjoittaa kissajuttuja. Ärsyttävää. Pitäisi ehkä madaltaa kynnystä kirjoittaa tänne ja muutenkin vähän laajentaa tätä... Jos vaikka joskus kommentoisin tällä nimellä jonnekin tai antaisin luvan linkittää tämän blogin... Linkitä siis minut vapaasti, lähdetään sillä liikkeelle.

****

Olen viime päivät istunut kotona, en ole käynyt roskakatosta pidemmällä. Ei ole penniäkään rahaa niin mitä sitä mihinkään lähtisi. Onneksi huomenna pitäisi tulla rahaa. Torstaina pitääkin mennä ostoksille, tuntuu, että ihan kaikki on lopussa. Toisaalta kun istuu kotona koneella koko päivän on saanut aikaiseksi vaikka mitä Lontoon reissua ajatellen. Liekö olen muistanut täällä mainita, olen lähdössä vkloppu reissuun Lontooseen syyskuun alussa. Siskon kanssa... Vaikka onkin niin ihana suunnitella lomaa ja kaikkia paikkoja mihin mennä ja mitä saan siskolle näyttää niin kiukuttaa kun sisko ei tunnu ymmärtävän millaisen työn teen. Hän ei ole sormeaan nostanut koko matkan eteen, minä varasin jopa meille hotellin hänen kortilla. Okey, sisko ei osaa englantia ehkä tarpeeksi hyvin tuollaseen, mutta olisi edes kiitollinen! Olisi edes kiinnostunut! Ehkä sitten lomalla tai sen jälkeen... Tosin ei se lohduta nyt.

Muutenkin hieman huolestuttaa koko reissu. Kaikkien nähtävyyksien kiertely kysyy kestävyyttä jaloilta ja selältä. Jostain pirun syystä (ylipaino?) jalkapohjani kipeytyy tosi nopeasti, kävin lääkärissäkin, mutta ei tuo suurempia syitä osannut sanoa. Varsinainen käveleminen ei siis ole ongelma, kykenen kävelemään loputtomasti jos vain vauhti on hidas, mutta nuo pirun jalkapohjat. Pitää käydä katselemassa uusia kenkiä, josko se helpottaisi. Ja soittaa sossuun ja kysyä kustantaisivatko he minulle teetetyt pohjalliset lääkärin suosituksesta. Laihtua kai pitäisi, mutta helpommin sanottu kun tehty, eikä tässä nyt syyskuun alkuun kauheasti laihduta. Ja jos selkä pamahtaa kipeäksi kesken reissua niin sitten en liiku metriäkään mihinkään! On se onneksi ollut koko talven ok, mutta välillä tuntuu hieman oireilua. Kiukuttaa koko elämä.

sea   22.45    0 kommentti(a)


lauantaina, elokuuta 11

Jostain syystä olen alkanut surkutella miksi elän tätä elämää. Miksi en ole voinut syntyä jonnekin muualle, elää jonkun toisen elämää. Ei kenenkään rikkaan tai kuuluisan tai mitään muuta kummallista vaan ihan tavallisten ihmisten.

Katsellessani telkkarista nuoria (uskovaisia) jenkkejä haaveilen heidän elämästään. Miten helppoa elämä voisi olla jos laittaisi kaiken Jumalan harteille. Kaikki asiat saisi yhtäkki mierkityksen ja kurjuudessakin olisi varmasti helpompi elää. Suomessa uskovaisia pilkataan ja asenne heihin on täysin erilainen, jotenkin jännä miten ihmiset kasvatetaan niin erilailla. Ei siinä minusta mitään pahaa ole, että toinen uskoo Jumalaan, se voisi itseasiassa olla lohdullistakin. Tämä kaikki olisikin vain Jumalan koettelemus ja Jumala kyllä palkitsisi minut myöhemmin jos vain jaksan uskoa häneen ja tulevaan. Kai siinä on jokin takana, että pahasti alkoholisoituneet/ muut riippuvaiset/ masentuneet yleensä paranevat vasta kun tulevat uskoon? Ehkä elämä olisi helpompaa jos kaikkea ei tarvisi jaksaa yksin? Vaikka sitten uskoisikin johonkin huuhaaseen? Enkä nyt tarkoita uskovilla niitä ahdasmielisiä jotka saarnaavat jokaiselle ei uskovalle miten rukoilevat heidän puolesta jotta hekin tulisivat uskoon. Jokaisella on toki oikeus uskoa mihin haluaa, mutta sen pitäisi myös tarkoittaa ettei ei-uskova väheksy ja pilkkaa uskovaa. Mutta miten ihana olisikaan jos olisi kasvanut jossain syvällä Teksasissa ja voisi upota siihen tietynlaiseen yksinkertaisuuteen (en tarkoita tyhmyyttä) ja luottamukseen...

Mietin monesti myös miksi minulla on ollut tälläinen elämä, miksi en olisi voinut elää jonkun muun nuoruutta. Mitä jos minäkin voisin vanhana muistella miten tyttöporukalla kikatettiin ja katseltiin naapurin poikia. Tai miten minäkin nuorena pukeuduin kivoihin mekkoihin ja olin hieman pinnallinen. Miksi minun elämäni ei ole voinut olla helppoa ja huoletonta kuten monen muun. Miten erilainen nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi jos olisin laiha ja ihan söpö. Eläisin varmasti kivassa parisuhteessa ja suunnittelisin pian häitä. Soittelisin tyttökavereille ja kävisimme kahvilla juoruilemassa siitä työpaikan idiootista ja seksikkäistä alusvaatteista jotka olisin ostanut parisuhteen piristykseksi.

Miten erilaista elämäni olisikin jos asiat olisi menneet toisin tai olisin syntynyt johonkin ihan muuhun perheeseen, valtioon tai jopa eri aikakaudelle. Mieli täyttyy katkeruudesta mennyttä kohtaan. Tokihan voin tulevaisuuteen vaikuttaa, mutta mennyttä ei saa takaisin. Enkä tästä nykyisestäkään elämästä tunnu pääsevän eroon, jumitan paikallani vuodesta toiseen eikä mikään muutu. Toisinaan jopa yritän tosissani muuttaa tätä, mutta ei muutu ei. Sama jatkuu vaikka mitä tekisi. Ehkä tämä on minun tuomioni. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?

sea   1.16    0 kommentti(a)


lauantaina, elokuuta 4

Koulu/koulutus asiat on viime viikkoina vaivanneet. Kouluni sivuilla ei kerrota milloin lukukausi alkaa, saati ole uusinta kurssitarjotinta. Vähänkö nyppii. Pitäisi kai mennä käymään koululla, siellä varmaan osattaisiin kertoa. Se on tän päivän ongelma. Pidempi aikainen liittyy pidemmälle tulevaisuuteen...

Kun muutama vuosi sitten huomasin ettei minua kiinnosta sosiaali- ja terveysala mihin kouluttauduin nuorempana (ja vähän vanhempana lisää) olen ollut totaalisella tuuliajolla. En todellakaan osaa sanoa mikä minua kiinnostaisi ja mitä haluaisin tehdä aikuisena. Sillon tällön saan jonkun hyvän idean ja lähden etsimään tiedoa ammateista, mutta mikään kiinnostus ei tunnu kestävän paria kuukautta pidempään. Olen pohtinut niin mainostoimistoa, artesaania, historiaa (en tarkemmin osaa sanoa mikä ammatti), alasteen opettajaa kun eläintenhoitajaakin ja viimeisimpänä lentokenttävirkailijaa. Innostukset ovat niin laidasta laitaan ettei mitään tolkkua. Yksi yhdistävä tekijä monella vaan tuntuu olevan. Minkään koulutusta ei järjestetä tällä paikkakunnalla, yhdellä Suomen suurimmasta. Uskomatonta. Joskus tuntuu, että karma potkii minua ihan huvikseen. Sen viisikymmentä kertaa olen pohtinut muuttoa Rovaniemelle (siellä tuntuu olevan kaikki koulut!) tai jonnekin muualle. Mutta viime kädessä...en halua. Viihdyn täällä, tämä on ensimmäinen kaupunki missä oikeasti viihdyn enkä halua pois. Olen muuttanut kaupungista toiseen ihan tarpeeksi. Ainoa toiveeni ammatin suhteen on, että siihen voi kouluttautua täällä, mutta ei. Kiukuttaa.
Ehkä pitäisi tosiaan vain löytää se rikas mies (asuuko semmoisia täällä?) ja ruveta kotirouvaksi. Eipä tarvisi pohtia tälläisiä typeriä asioita. Voisin muuttaa isoon taloon jonnekin kaupungin laitamille ja kasvattaa vaikka kissoja. Prk.

sea   2.48    0 kommentti(a)








sea

- nainen
- melkein neljäkymmentä
- avautunut blogissaan vuodesta 1999
- vapaaehtoisesti lapseton
- yliopistolainen
- ylioppilas vuodelta 2012
- köyhähkö
- masentunut 1999-2012
- opettelee ja ihmettelee terveenä elämistä

arkisto
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
heinäkuuta 2007
elokuuta 2007
syyskuuta 2007
lokakuuta 2007
marraskuuta 2007
joulukuuta 2007
tammikuuta 2008
helmikuuta 2008
maaliskuuta 2008
huhtikuuta 2008
toukokuuta 2008
kesäkuuta 2008
heinäkuuta 2008
elokuuta 2008
syyskuuta 2008
lokakuuta 2008
marraskuuta 2008
joulukuuta 2008
tammikuuta 2009
helmikuuta 2009
maaliskuuta 2009
huhtikuuta 2009
toukokuuta 2009
kesäkuuta 2009
heinäkuuta 2009
elokuuta 2009
syyskuuta 2009
lokakuuta 2009
marraskuuta 2009
joulukuuta 2009
tammikuuta 2010
helmikuuta 2010
maaliskuuta 2010
toukokuuta 2010
kesäkuuta 2010
heinäkuuta 2010
elokuuta 2010
syyskuuta 2010
marraskuuta 2010
joulukuuta 2010
huhtikuuta 2011
elokuuta 2011
huhtikuuta 2012
toukokuuta 2012
heinäkuuta 2012
syyskuuta 2012
helmikuuta 2013
elokuuta 2013
lokakuuta 2013
joulukuuta 2013
maaliskuuta 2015
huhtikuuta 2015
heinäkuuta 2015
tammikuuta 2016
lokakuuta 2017
tammikuuta 2018
maaliskuuta 2018

1999-2007 rajoitetusti saatavilla



Powered by Blogger