Otin sen satasen pikavipin. Olenkohan mä ihan hölmö? Kauhean syyllinen olo, halpa. Vain epätoivoiset ihmiset ottaa pikavippejä ja ajautuu kamalaan maksukierteeseen.

Tämä on nyt vähän toistoa, mutta päähän ei nyt muuta mahdu.

Huomenna (tai oikeastaan tänään) pitäisi mennä sitten sinne kirjastoon, kahteen pankkiin ja kouluun. Pelottaa. Mahtaako tuosta tulla oikeasti mitään? Stressaa niin vietävästi raha-asiat ettei muustakaan tule mitään. Rahaa tulee vasta viikon päästä, mutta apteekkiin tarvisi mennä (satasella), jos sossu ei vaikka korvaakkaan ensi kuussa ostettuja lääkkeitä, ne veronpalautukset kun lasketaan tuloiksi. Toisaalta kun ne opintolainan korot on maksettava niin eihän sossu voi katsoa minua rikkaaksi. Eli jos saan pitää palautukset niin sossun on maksettava korot. Toisaalta ne kuitenkin käskevät maksaa korot palautuksilla jollon kaikki menee niihin. Nythän siis saan palautuksista pitää jopa satasen.

Kissallekin pitäisi ostaa hiekkaa ja ruokaa, vessapaperikin on loppu ja ruokaa viikonlopulle. 11 euroa ei taida riittää kaikkiin. Pohdin tuossa josko ottaisin jonkun pikavipin, 20 euron korko on kyllä aika iso, mutta elämä on. Itseasiassa olisin ottanut jo, mutta löivät luukut kiinni klo 22.

Ihan kun päässä olisi kymmenen kiloa ylimääräistä.

Piti mennä tänään kirjastoon, kahteen pankkiin ja kouluun. Olen pistänyt nokkani ulos sen verran, että hain alakerrasta postin. Keskiviikkona on mentävä koululle joten ehkä hoidan nuo muutkin silloin? Jos vaan herään ennen neljää.
Tämä harmaa ja synkkä masennuskausi voisi olla jo ohi. Tällänen tunteettomuus ja ankeus syö. Tai tunnen mä, surullisuutta ja vihaa, kyyneleitä jotka pyrkii silmiin, mutta ei koskaan sinne asti pääse. Kädet ja jalat puutuu pelkästä istumisesta.

Mä haluan mun elämän takaisin.

V*ttu kun v*tuttaa. Kun tovin masentaa ja makaa vaan synkkänä alkaa kiukuttaa. En halua olla masentunut, en halua olla voimaton mato. Haluan tehdä jotain järkevää. Haluan herätä edes iltapäivällä enkä vasta viideltä illalla. Haluan säännöllisen unirytmin (2-13) ja säännöllisen syömisen. Haluan käydä koulussa ja tykätä elämästä. Raivostuttaa kun elämä menee päin metsää eikä jaksa. Olen niin kurkkua myöten täynnä! Vihaan tätä ja vihaan itseäni. Miksi en kykene edes nousemaan sieltä sängystä ja pyörittelemään peukaloita koko päivän jos ei muuta jaksa. Hermot menee!

Voihan puuh. Jätin sitten jakson kesken, ei vaan jaksanut mennä kouluun eikä jaksa vieläkään. Reilu viikon päästä alkaa uusi jakso, ei voi kun toivoa ettei minun tarvitse istua koko äikän kurssia koulussa. Ko kurssi jäi viime keväänä kesken kun viimeisellä (tai toiseksi viimeisellä) viikolla tajusin etten millään kerkeä tai ylipäätään jaksa tehdä kaikkia tehtäviä valmiiksi. Nyt siis toivon ettei minun tarvisi istua kurssin alkupäätä uudelleen vaan saisin tehdä itsenäisesti koko kurssin tai edes osan. Mutta tiedä taas noista... Alkaa vaan pian tulla ongelmia jos jätän liikaa kursseja pois. Nyt jos en mene sinne äikän kurssille en voi käydä mitään äikän kursseja loppu lukuvuonna, koska kurssit on käytävä järjestyksessä ja tuota kurssia ei ole enää tämän jälkeen. Sama vika on monessa muussa aineessa. Joko menen nyt tai pian tai en voi käydä muita aineen kursseja tänä lukuvuonna. Enkä pahemmin voi käydä enää mitään hajakursseja joissa ei ole väliä missä järjestyksessä edetä kun olen käynyt ne jo kaikki. Itseasiassa jäljellä on lähinnä äikkää ja ruotsia sekä matikasta ja enkusta muutama.

Raha stressaa myös vaihteeksi. Niin ihanaa kun onkin, että veronpalautukset tulee (joku reilu 300e) niin se sotkee taas kaiken. Sossu laskee nuo tuloiksi joten joulu- ja tammikuussa ei sieltä mitään tipu. Samaan aikaan kuitenkin tulee opintolainan korot maksuun johon menee myös useampi satanen. Näin siis pitää taas lähteä tappelemaan sossun kanssa siitä kuka maksaa nuo korot ja millä rahoilla ne maksetaan. Mietin olisiko pitänyt pyytää oikaisua joulukuun päätökseen (sain sen samalla kun marraskuun) vai pitäisikö minun hakea erikseen rahaa korkoihin? Päädyin etten hae oikaisua vaan laitan erillisen hakemuksen korkoja varten. Varmasti sossu sotkee veronpalautukset jotenkin tähän koska niillä periaatteessa saa maksettua korot, mutta sitten pitäisi saada normaalisti sossusta lisärahaa joulu- ja tammikuulle. Saas nähdä taas.

Laskin tuossa ettei opintolainaa olisi kun 12 tuhatta. Jos vain olisi säännöllinen ja kohtalainen palkka niin tuota ei olisi mikään mahdottomuus maksaa pois muutamassa vuodessa. Näillä tuloilla sitä ei vain makseta pois. Ja kun ajattelin pyytää joulupukilta uuden kameran joululahjaksi (edellinen rikki) niin ei kehtaa pyytää joulupukkia maksamaan minun lainoja. Sitäkin olen harkinnut. Josko pyytäisi iskää maksamaan lainat ja tekisi hänen kanssaan sitten jonkun velkakirjan jonka turvin maksaisin lainan takaisin iskälle joskus sitten kun on rahaa, koroton laina tietysti. Mutta en ole kehdannut ehdottaa... Sen sijaan revin hiuksia, mätän ruokaa ja stressaan itseni hengiltä.

Nenäkin on jostain syystä tukossa 24h, verta tulee kun yrittää niistää. Allergiaahan se varmaan, mutta kun mätän lääkkeitäkin siihen.

Ehkä tästä syömishäiriöhoidosta on ollut jotain hyötyä vaikkei aina sille tunnu. Viime viikolla tosin repesi syöminen vähän käsistä, mutta tapojeni vastaisesti sain korjattua tilanteen parissa päivässä. Eilen oli jopa nälkä. Hassua siinä oli ajankohta. Yleensä tunnen nälkää lähinnä aamuisin kun herään tai ennen päivällistä. Iltasin nälkä on ihan tuntematon, mutta eilen 23 maissa iski nälkä. Kummallista. Ja se vielä tuntui nälälle ei vatsakivulle tai muulle kummalliselle tunteelle.
Painokin on tippunut pari kiloa. Yleensä paino kyllä sahailee pari kiloa suuntaan ja toiseen, mutta nyt se on vakiintunut pari kiloa alemmas kun normaalisti.

Ajais auto päälle ja lähtis henki, eipä tartteis miettiä mitä tekee elämässään. Mä niin haluan lopettaa tämän jakson koulussa kesken, mutta ei sitä oikeasti olisi kun pari viikkoa enää. Harmittaisi myöhemmin käydä samat kurssit kokonaan uusiksi. Ei vaan jaksaisi tehdä mitään. Semmonen vahinkokuolema sopisi kyllä tosin hyvin.

Onneksi hengittäminen on tahdosta riippumaton toiminto... Keuhkot on kun sementtiä, jokaisella sisään henkäisyllä pitäisi saada tuo paksu massa liikkumaan. Eikö hengitystä voisi hoitaa jotenkin muuten kun kiskomalla ilmaa kitusiinsa? Reikä rintaan ja joku pumppu pumppaamaan? Miten elämä voikin olla taas näin vaikeaa?