Mua hävettää myöntää pikkusiskolle (ja teillekin), että menen huomenna (tänään) hakemaan ruoka-apua. Viime torstaina mun piti lähteä messuille Bambin kanssa, mutta kiemurtelin, että mulla on semmonen meno etten pääse. Tällä viikolla se on onneksi lomalla äidin luona.
Sinänsä ihan tyhmää, koska äiti on vuosia saanut ruoka-apua ja tunkenut niitä meillekin. Hävettää vaan myöntää, että meillä menee huonommin tai ainakin yhtä huonosti kun äidin luona. Mun vikahan se on, minä en kykene maksamaan vuokraa ja mullehan ne ruuat tulee (tai jos kehtaisin myöntää hakevani ruokaa tuolta voisin ehkä jakaa osan pikkusiskon kanssa).

Toisinaan kiukuttaa, että on ympäröinyt elämänsä asioilla joista välittää. Toisaalta se on kai ihan hyvä.

Juuri nyt hyppäisin parvekkeelta alas ellen asuisi pikkusiskon ja kissan kanssa. Ei vain kykene jättää niitä pärjäämään kahden. Tai no ei ne kahden jäisi, Bambi varmaan muuttaisi takaisin äidin luo ja kissa menisi jonnekin. Ei, ei voi tehdä niin, ei vaikka oma elämä potkiikin pahasti päähän.

Irkissä vain yksi ihminen epäili ihan rehellisesti onko vika minussa kun en vieläkään, 9v "hoidon" jälkeen, ole terve. Tiedän ettei se sitä tahallaan, toiset nyt vain elää luulossa, että apua saa kun lyö nyrkin pöytään ja kertoo kaiken. Minä valitettavasti tiedän ettei edes se auta. Vaikka kyllähän se omituiselle kuullostaa. Melkein voisin kuvitella vian olevan minussa ellen niin paljon tahtoisi uskoa ettei tämä kaikki ole minun syytäni.

Vaikka lääkkeet yleensä auttavat vain vähän niin jotain lääkettä on kyllä pyydettävä kun parin viikon päästä lääkärille pääsen. Ei tätä taas muuten jaksa.

Uusi asumistukipäätös tuli. Vuokra nousee ensi kuussa 40 eurolla, mutta asumistuki ei muutu. Ensinnäkin muutoksen pitäisi olla vähintään 50 euroa ja kahden ihmisen asunto ei saisi olla yli 57 neliötä. Meillä neliöitä on kyllä paljon, 73, mutta silti. Eipä tuosta sinänsä mitään hyötyä olisi sillä se menisi käytännössä sossulle. Sossu kun maksaa meidän (tai huomioi ennen kun maksaa) vuokran 560 euroon. Meidän uusi vuokra on 678 joten se siitä, omasta pussista menee.

Katselin tuossa halvempaa asuntoa. Kiukuttaa jos on muutettava, kun sain makkarinkin juuri laitettua, mutta raha puhuu tässä maailmassa. Ongelma oli vain, että vts:ltä ei löydy yhtään 3+k asuntoa joka olisi alle 57 neliön, pari hassua jotka olisi alle 560 euron. Miten tässä pitäisi mennä tukien mukaan kun ei semmoisia koteja ole? Vvo:n tilannetta en voi tarkastaa kun sivut ei toimi, mutta tuskin on suurta eroa vts:öön.

Toinen kiukuttava asia oli kun tajusin asumistuessakin laskettavan tulot ennen veroja, tietysti. Muutenkin kiva, mutta meikältä menee 20% veroa sairaspäivärahasta. Kuvitelkaa, 20% 552 eurosta! Se on 440 euroa verojen jälkeen (eikä muuten tasan ollut noin paljon, se jäi 430 puolelle!). 440+puolet asumistuesta on aika pirun pieni summa kuussa, mutta liikaa sossun mielestä, jäin tässä kuussa 3 euroa miinukselle jota sossu ei maksa ellen saa tässä kuussa tai ensi kuussa enemmän miinusta esim. lääkelaskuja tai ensi kuussa uusi -3euroa, tosin en usko niiden maksavan mulle kuutta euroakaan. Sossu maksaa vielä jostain syystä minulle vähemmän kun ennen pikkusiskon luokseni muuttoa. Laskevat meidät vielä "pariskunta" kaavalla, ei yksinhuoltajana tms. Aika epistä sanon minä. Laskevat kyllä vuokrat ja asumistuet puoliksi, mutta eivät huomioi, että me ei olla pariskunta vaan sisarukset. Emme jaa makuuhuonetta emmekä jääkaappia. Tai jo jaetaan, mutta kummallakin on omat ruuat. Raivostuttaa kun tietenkin pariskunta mahtuu pienempään tilaan kun siskokset! Ja varmasti kulutkin menee monella erilailla... Ärsyttävintä on, että kun kesällä soitin sossuun ja kysyin vaikuttaako pikkusiskon muutto luokseni mitenkään vastattiin ei. Nyt jää kuitenkin 60 euroa tappiolle ja se kirpasee pahasti näissä tuloissa.


Ei siis ihme, että ahdistaa niin ettei kouluun kykene. Eikä ihme, että tämän kuun vuokra on maksamatta ja osa viime kuustakin. Toisinaan ihmettelen kovasti miten ns köyhyysrajan alapuolella olevat ihmiset oikein pärjää. Paljonhan meitä Suomessa on, mutta ei kaikilla voi tilanne olla tämä?

Taidan mennä vähän ahmimaan ruokaa, se olevinaan helpottaa oloa. Rahatilannetta se tosin ei auta.

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä

Kaksi toivetta.

Yksi. Mä saisin itse päättää minne laivalle mennään ja koska kun sovitaan mun myöhässä juhlittavia kolmekymppisiä. Mä tahdon Tukholmaa ja huhtikuun lopulla tai toukokuussa. En toki kalliille laivalle ja olen valmis joustamaan, mutta en vielä tässä vaiheessa ennen kun tarjoukset ei ole edes tulleet!

Kaksi. Pois se musateevee tai mene omaan huoneeseen katsomaan. Jatkuva jumputus, kirkuminen ja eri tasoiset äänet aiheuttaa (flunssassa) päänsärkyä jos niitä joutuu kuuntelemaan kauan. Ei, se ei auta, että lopetat sen sitten kun minä lähden kauppaan. Ei se paljoa pihalle kuulu.

Tunnisteet: käpy jäässä

Sain uusia lääkkeitä taas, Abilifyä, kun on noita näköhäiriöitä niin paljon. En tiedä johtuuko siitä, mutta tänään kroppa on ollut todella levoton. Tekee mieli heiluttaa jalkoja ja käsiä koko ajan, mutta sekään ei auta, ihan kun lihakset olisi levottomia. Typotakin kamalasti!

Makkarista on seinällinen tapettia revitty, toiseen hommaan poistoliisterisysteemiä. Etusormessa on reikä keskellä kynttä kun innostuin vähän huovuttamaan eilen neulalla. Pitäisi tehdä pikkusiskon villasukat loppuun, samoin isosiskon joululahja. Äikän kurssia varten pitäisi kirjoittaa analyysi kirjasta ja etsiä erilaisia artikkeleita lehdistä. Vaikka mitä olisi, mutta tee tässä nyt jotain kun tuntuu, että on muurahaisia joka paikassa.

Eräs juttuni ilmestyi viime viikolla lehdessä ja nyt minulla on kiivas ihailija. Kävin kahvilla hänen kanssaan perjantaina ja se taisi olla virhe. Hän on nyt niiiin rakastunut minuun ja tahtoo kovasti tehdä minusta maailman onnellisimman naisen. Olen viidessä päivässä saanut varmaan 60 viestiä, tuntuu, että puhelin piippaa koko ajan. Ahdistaa.