Kuppi teetä parvekkeella yön hämärässä saa ajatukset juoksemaan. On niin hiljaista vaikka kaupungissa asunkin.

Miten elämä onkaan kuljettanut. Tasan kymmenen vuotta sitten olin Lontoossa aupairina, olin vasta sopeutumassa uuteen perheeseen vaihdettuani erinäisten ongelmien takia perhettä. Kaverit sitä vastoin oli lähdössä takaisin Suomeen kesän lopulla. Hienoa aikaa se silti oli, muistelen sitä aina lämmöllä vaikka olihan sitä vaikeuksiakin. Ei ne tosin sillonkaan suurilta ongelmilta tuntunut, elämä oli helppoa 19-kesäsenä.

Jos olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt, olisin varmaan jäänyt Lontooseen vaikka muistankin olleeni loppu syksystä aika täynnä koko paikkaa (tai lähinnä kai perhettä, en itse Lontoota, siihen en kyllästy ikinä). Olisihan sitä voinut vaihtaa perhettä vaikka uudelleen... Suomeen tultua asiat aloivat mennä todella pieleen eikä asiat ole oikeastaan siitä koskaan korjaantuneet. Muutin 1999 alussa Saloon jossa olin niin yksin, yksin pimeässä pienessä huoneessa harhojen kanssa. Sisko asui tosin sillon Turussa joten siellä kävin paljon. Arkea ilahdutti lähinnä irkissä eräs varattu mies jonka luonakin Helsingissä kävin muutamat kerrat kun tyttöystävä oli poissa. Tuo suhde on niitä asioita jota olisi voinut jäädä tapahdumatta, mutta minkäs sitä historialleen voi, nuori ja naiivi kun joskus oli.
1999 syksyllä muutin Tampereelle eikä asiat suuremmin parantunut. Tosin en ollut ihan niin yksin enää kun oli kämppis, mutta muuten kyllä tosi hakoteillä. Haahuilin ympäriinsä jättisuuri musta villapaita päällä ja olin todella eksyksissä itseni kanssa. Tuo lause kuvaa ehkä parhaiten paria Lontoon jälkeistä vuotta. Tuolta blogini alkumetreiltähän ne löytyisi, tekstit mitä kirjoitin silloin. En tohdi lukea, saavat surun valtaan. Niissä loistaa sellainen tietty naiivius ja mustuus. Masennusta sekin oli, mutta niin erilaista kun tämä nykyinen.

Melkein kymmenen vuotta olen siis tässä suossa tarponut eikä loppua näy. Paljon toki on tapahtunut, hyviäkin kausia ollut, eikä tämä nykyinen elämä nyt samanlaista ole kun silloin. Vaan miksi ei ole olemassa aikakonetta? Matkaisin heti takaisin vuoteen 1998 ja Lontooseen, siihen kun elämä oli vielä hyvin.

*****

Äiti on viime päivät puhunut pikkusiskolle itsemurha suunnitelmistaan, pikkusisko kertoi tänään mesessä tuosta. Loistavaa äiti, loistavaa.