Joku kumma ahdistus on iskenyt, hampaat on ollut puuduksissa useita kertoja, hammaslääkärikin huomautti, että taidan purra hampaita yhteen (en narskuta, puren vain yhteen). Niin kivaa kun opiskeleminen onkin ei nämä periodin vaihtumiset ole yhtään kivoja. Hirveä kasa hommia tekemättä eikä päiviä ole tarpeeksi ja vaikka aihe koulussa on kiva, ei nuo epämääräiset ja epäselvät ohjeet sekä sivistyssanoja ja kiemuraisia lauseta sisältävät artikkelit ole kovin kivoja. Sen lisäksi rahat on vähissä ja työn saaminen on epävarmaa. En siis tällä hetkellä omista työsopimusta mihinkään, vaan teen pätkäsijaisuuksia kuten viime talvena/keväänä, soitto töihin tulee siis yleensä edellisenä päivänä tai saman päivän aamuna, tai sitten ei tule ollenkaan. Nyt kun olen koulussa en voi tehdä töitä kun kolmena päivänä viikossa, ja koska kaupungilla on hyvä vippi-systeemi ei töitä ole tarjolla ihan hirveästi. Vippi on siis työntekijä joka on kuukausipalkalla ja paikkailee oman alueensa sairaslomalaisia tarvittaessa, vippi harvoin on samassa paikassa kolmea päivää pidempään eli kilpailemme tasan samoista töistä. Toivoni on siis siinä, että poissaolijoita on samalla alueella enemmän kun vippi pystyy hoitamaan tai vippi on itse poissa. Stressiä lisää se, etten voinut marras-joulukuussa nostaa opintotukea, koska olen tienannut tänä vuonna aika paljon. Ja tietysti tuo ettei töistä tiedä yleensä ennen työpäivän aamua. Ensi viikollekin olisi vapaapäiville tekemistä, mutta ne siirtyy jos kutsu töihin tulee, toisaalta tekisi mieli merkitä päivät ei-sopiviksi, koska haluaisi pitää omista suunnitelmistaan kiinni. Olen harkinnut hankkivani töitä muualta, mutta rahan kannalta tämä olisi paras, tuntipalkka on korkein ja työpäivät on kokonaisia (tai ainakin lähellä, riippuu mihin aikaan hälyytetään töihin). Jo muutamalla täydellä työpäivällä ansaitsen sen mitä opintotuen kanssa nyt saa ansaita.

Toinen stressin aiheuttaja, vai onko tämä jo kolmas tai neljäs, on kämppis. Ihan mukava ihminen, mutta tyylimme elää ja määritellä mm. siisteyden taso sekä muu elämää haittaava meno/melu on vähän erilainen. En jaksaisi myöskään nipottaa, koska itsekään en ole mitenkään täydellinen. Joka viikko siis nielen kiukkua ja haaveilen omasta kodista. Oikeastaan tarkoitus onkin hakea pienempää asuntoa, mutta siinä törmätään taas kysymykseen raha, vuokra nousisi reilusta 300 eurosta yli 500 euroon, se on iso hyppy se opintotuella asuvalle, minä kun en halua ottaa opintolainaa kun entisetkin on maksamatta.

Vaan kai tämä tästä. Enimmäkseen elämä on kuitenkin ihan kivaa. Pitkä joululomakin tulossa, onneksi kämppis viettää sen kaiketi kokonaan kotikotonaan. ;)

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä

Onnea vielä kerran opiskelupaikasta! :) Mahtijuttu.

Saako kysyä millaista työtä teet, onko se joku toimistohomma? Miten sait sen? Tai siis NIITÄ töitä, koska olet kai tehnyt aika paljonkin.

Itselläni on työntarve, mitään ei oo tiedossa. Paitsi sitten työkkärin ilmaistöitä, ne ei oikein rahan kannalta ole hyviä juttuja.

T: toinen BED-ongelmainen

Julkaisen nyt tämän kommentin, jotta voin vastata siihen. :)

Eli olen ollut kaupungilla päiväkodeissa töissä nyt vuoden verran tai siis, tammikuusta lokakuun puoleen väliin ilman suurempia taukoja, mutta sitä ennen ja sen jälkeen lyhyempiä keikkoja. Pisin soppari oli neljä kuukautta, lyhyimmät päivän, mutta siis hyvin töitä riitti niin kauan kun olin valmis tekemään mikä päivä vain töitä. Nyt kun työpäivät on rajattu kolmeen peräkkäiseen päivään viikossa on tarjonta tippunut.

Ja kiitos, en oikein aina vieläkään ymmärrä todella opiskelevani yliopistossa. :)