Tämä kirjoitus ei liity edellisen postauksen henkilöön, kyseessä on eri tapaus.


Olen tavallaan aika yllättynyt, että olen selvinnyt kolmekymmentäyhdeksän vuotiaaksi ennen kun joudun seksuaalisen väkivallan uhriksi. Omassa lähipiirissä on ainakin kaksi raiskaustapausta, kaveripiirissä useita raiskauksia tai muunlaisia seksuaalisia väkivaltatekoja. Lähes jokainen nuori nainen on itse kokenut tai tietää lähipiiristä jonkun jolle on sattunut jotain, jos ei muuta niin se klassinen "jäin bileiden jälkeen kaverin lattialle nukkuu ja heräsin siihen kun jonkun käsi oli mun housuissa". Oli mitä mieltä tahansa #meetoo-kampanjasta, niin totuus on, että seksuaalista väkivaltaa on kokenut aivan liian moni ja aivan liian moni ei ymmärrä miten vakavia asioita heille on tapahtunut, saati, että he olisivat menneet poliisille kertomaan asiasta. Rikosuhritutkimuksen mukaan 80-90% raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille ja niistä jotka ilmoitetaan, vain 10% saa tuomion. Nämä luvut on mielestäni aivan järkyttäviä ja kertoo, että systeemissä on jotain pahasti vialla.

----


Minulla oli viime syksystä alkaen vakituinen seksisuhde erääseen mieheen, kutsutaan häntä tässä vaikka Pekaksi, se ei ole hänen oikea nimensä. Olemme harrastaneet seksiä kerran pari viikossa eikä asian suhteen ole ollut mitään ongelmia. Yleensä olemme laittaneet toiselle viestiä ja kysynyt tuletko/tulenko käymään, jopa parin tunnin varoitusajalla. Minä olen aina mennyt hänen luokseen, olemme suht nopeasti päätynyt sänkyyn ja seksin jälkeen olen aika nopeasti lähtenyt kotiin. Homma toimi aina hyvin samalla kaavalla ja olen nopeimmillani päässyt ovesta ulos alle tunnissa. Muutamia viikkoja sitten asiat meni kuitenkin toisin.

Oli perjantai ilta, laitoin Pekalle viestiä kysyen voisinko tulla käymään. Hän vastasi, että on hieman huono päivä, mutta tulisinko sunnuntaina, vastasin sen sopivan. Parin tunnin päästä Pekka kuitenkin laittoi uuden viestin ja kysyi tulisinko sittenkin, hän on ottanut pari, mutta lupasi olla hauska humalassa. En ollut koskaan tavannut Pekkaa humalassa, mutta koska hän selvänä on todella rauhallinen, hiljainen ja säntillinen kaveri, en uskonut pienen hiprakan olevan huono asia. Itse olin ottanut kaksi annosta alkoholia ja olin 38 asteen kuumeessa (minulle se on todella korkea!). Arvostelukykyni oli siis ehkä hieman sumea.

Menin tavalliseen tapaan Pekalle, harrastimme seksiä tutulla kaavalla ja ajattelin jäädä makaamaan hänen sängylleen hetkeksi kuten aina ennenkin. Tai näin oletin. Pekka kuitenkin alkoi ns sormettamaan minua uudelleen. Ajattelin hänen haluavan uutta yhdyntää joten annoin asian tapahtu. Saatuani pari orgasmia Pekka piti pienen tauon, vitsailin hänelle kyvystäni saada orgasmeja loputtomiin. Kohta hän aloitti sormettamisen uudelleen. En ymmärtänyt miksi, koska selkeästi homma ei ollut etenemässä yhdyntään, mutta en myöskään kieltänyt. Pian Pekka piti uuden tauon ja totesin, että en nähnyt hommassa pointtia, koska sitä voisi jatkaa loputtomiin.

Tämän jälkeen on pitkähkö pätkä joka on edelleen hieman hämärä. Muistan asioita joita tapahtui, mutta en muista missä järjestyksessä, on myös asioita joita en muista. Muista, jossain välissä tuijotaneeni kelloa ja miettineeni lähtemistä. En kuitenkaan lähtenyt, koska seuraavan yöbussin lähtöön oli reilusti aikaa enkä halunnut mennä pakkaseen palelemaan. Muistan Pekan sormettaneen minua uudelleen ja muista ajatelleeni, että jos vien tämän yhdynnäksi hän ehkä lopettaa minuun koskemisen. En muista kielsinkö Pekkaa ennen toista yhdyntää, mielestäni kyllä, mutta en voi vannoa. Muistan olleeni jopa hieman aloitteellinen uuden yhdynnän suhteen, koska pidin sitä ainoana keinona päästä tilanteesta pois. En missään välissä muista ajatelleeni, että sängystä poistuminen olisi vaihtoehto. Vaihtoehtoni olivat joko yhdyntä tai sormettamisen jatkuminen.

Toisen yhdynnän jälkeen muistini palaa selkeäksi. Makaan sängyssä ja Pekka yrittää jälleen saada käsiään jalkoväliini. Sanoin useita kertoja älä ja lopeta, mutta Pekka nauraa ja pitää tilannetta vitsinä. Potkin hänen käsiään pois, kiemurtelen ja toistan lopeta. En silti osaa heti nousta pois, se ei vain tunnu vaihtoehdolle. Pekan sormet käy monta kertaa sisälläni. Lopulta kello on sen verran, että seuraavan bussin lähtöön on alle puolituntia. Nousen sängystä ja menen vessaan. Kun palaan alan kerätä vaatteita lattialta, Pekka tulee penis pystyssä eteeni. Olen itse lyhyt ja Pekka todella pitkä, joten hänen peniksensä osuu rintakehääni monta kertaa. Istun sohvalle pukemaan jolloin Pekka tulee eteeni seisomaan, penis on suuni korkeudella. Vetäydyn sohvalla taaksepäin, mutta Pekka siirtyy lähemmäksi, käännän pääni pois ja lähes tunnen peniksen poskessani. En muista tönäisinkö Pekan pois vai siirtyykö hän itse, mutta kun pääsen seisomaan hän ottaa minut halaukseen, työntäen samalla kätensä jalkoväliini. Annan hänelle heippapusun ja kiemurtelen otteesta irti. Toistan useaan otteeseen pukiessa lopeta ja olen lähdössä kotiin, mutta Pekalle se on vitsi ja hän yrittää saada minua takaisin sänkylle. Siirtyessäni eteiseen Pekka tulee perässä penis pystyssä ja työntää sen jopa takkini väliin. Lopulta saan ulkovaatteet päälle, Pekka seuraa minua ovella asti. Hän ymmärtää perääntyä vasta kun kysyn aikooko hän tulla alasti rappuun. Pääsen vihdoin pois asunnosta. Kävelen auki olevaan Heseen, käyn vessassa fiksaamassa meikkini, ostan hampurilaisen ja menen pysäkille odottamaan bussia. Ainoa ajatukseni on "pysy kasassa, ihan kohta sä olet kotona, näytä normaalille". Kotona sinnittelen tovin, menen suihkuun, romahdan kylpyhuoneen lattialle ja itken silmät päästäni.


---



En missään vaiheessa ole kokenut saaneeni suurempia traumoja itse tapahtumasta, tuskani on liittynyt enemmän omaan käytökseeni sekä muiden asenteisiin. Ensimmäiset viikot syytin itseäni siitä, etten noussut sängystä. Samaan aikaan kiroilin, koska tiedän etten ole syyllinen. Olen satoja kertoja puolustanut uhreja sanomalla, ettei se ikinä ole heidän vika. Ihminen lamaantuu shokissa, siinä tilassa ei osaa toimia aina kovin loogisesti. Ja kaikesta tästä huolimatta syytin itseäni, sekä syytin itseäni siitä, että syytin itseäni. Ammattilaisen avulla ymmärsin paremmin logiikan jolla aivot tällaisissa traumatilanteissa toimii sekä sen, että ns ammattilaisenkin ammatti herkästi katoaa kun joutuu itse uhriksi. Uhriksi voi joutua kuka vain, miten fiksu ihminen vain, vaikka tietäisi miten toimia, ei shokissa harvoin osaa toimia. Kyllä, olisin voinut koska vain nousta siitä sängyltä, mutta sillä hetkellä aivojeni mielestä se ei ollut vaihtoehto. Tuntui kun olisin katsonut kapeiden putkien läpi enkä kyennyt näkemään mitään niiden ulkopuolelta.

En myöskään ensimmäisinä viikkoina osannut mieltää tapahtumaa raiskaudeksi, pidin sitä seksuaalisena väkivaltana tai korkeintaan raiskauksen yrityksenä. Vieläkin sana raiskaus kalahtaa korvaani. Ammattilaisen kannustamana kuitenkin päädyin lopulta poliisin puheille, ja poliisi merkitsi tapahtuman raiskaukseksi jo lyhyen kertomani perusteella. Niin paljon kun pelottelua etukäteen kuulin, poliisilla käyminen oli yllättävän ok. Sain ajan suoraa työntekijälle jolla on pitkä kokemus seksuaalirikoksista, joten se varmasti auttoi asiaa. Ei se pari tuntinen mikään helppo ollut, mutta ehkä oma suhtautuminen tapahtumaan auttoi. En koe vaikeaksi kertoa siitä mitä tapahtui, omista tunteista kertominen sitä vastoin on vaikeampaa. Kertomani jälkeen poliisi kysyi minulta haluanko nostaa syytteen ja haluanko korvauksia jos tuomio tulisi. Tietenkin. Perään hän kuitenkin totesi, että kai ymmärrän, ettei tämä todennäköisesti ikinä tule menemään syyttäjältä eteenpäin, vaan syyttäjä tulee tekemään syyttämättä jättämisen. Koska niin nämä asiat vain menee, raiskaukset ei etene oikeuteen. Ymmärrän, ja se fakta minua ehkä surettaa eniten. Systeemissä on helvetin iso vika. Itse olen pyrkinyt ajattelemaan, että "tuomioksi" riittää poliisin yhteydenotto, kuulustelu ja merkintä joka jää poliisin tietoon (ns patjatieto). En odota saavani mitään muuta. Karua ja surullista. Minua kohtaan tehdään rikos ja minulle riittää, että poliisi ottaa Pekkaan yhteyttä. Kuinka lamaannuttavaa.

Poliisi ei ole vielä ottanut yhteyttä Pekkaan tai ei ainakaan tietääkseni, lupasivat ilmoittaa kun ottavat. Nyt siis odotan ja jännitän. Mutta ainakin olen tehnyt sen mitä voin, olen kertonut tapahtumista poliisille, olen saanut (jälleen yhden ikävän) raiskaustapauksen rekisteriin ja tilastoihin. Olen näkyvä tapaus, yksi niistä 10-20% joka uskalti mennä poliisille. Vaikka en oikeutta tule saamaan, ainakaan en jää piiloon. Vielä kun saisi ihmiset ymmärtämään, ettei raiskaus ole useinkaan mikään puskacase jossa uhri huutaa, kirkuu, repii, potkii ja puree. Ettei raiskauksesta kovinkaan usein jää fyysisiä merkkejä, naisen kroppa itseasiassa torjuu näitä mm. erittämällä liukastetta emättimeen. Ettei raiskauksessa läheskään aina ole mukana välivaltaa (paitsi seksuaalista), eikä uhrissa ole aina mustelmia, vaikka välivaltaa olisi käytetty. Nukkuvan, sammuneen ja lamaantuneen ihmisen raiskaaminen on raiskaus siinä missä muutkin. Raiskaukset harvoin on selkeitä tapauksia, vaan hyvin sekavia, hämmentäviä ja monimutkaisia. Ei on kuitenkin aina ei ja sitä pitäisi jokaisen kunnioittaa.

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä, mitvit