Menin "eilen" nukkumaan neljältä, heräsin seitsemältä aamulla (tapaaminen). Kello on kohta puoli kuusi ja minä olen hereillä. Että silleen. Haluaako joku vielä ehdottaa unirytmin siirtämistä sillä, että väkisin kiskoo itsensä aikaisin ylös kun tokihan se uni tulee sitten illalla aikaisemmin.

Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, eikä edes poikkeus, pikemmin sääntö.

Tunnisteet: käpy jäässä

Apua! En ole kirjoittanut tänä vuonna kertaakaan! Pisin tauko varmaan ikinä? Terapiani on ilmeisesti tehokas kun ei ole tarvetta tänne valittaa? Tosin elämä on kyllä muutenkin suht ok. Ei mitenkään loistava, mutta siedettävää. Matikan yo meni hyvin, ei nyt ällää tule, mutta tod.näk. parempi kun odotin. Jaksoin kun jaksoinkin käydä lähes joka päivä kirjastossa laskemassa monta tuntia. Joinain päivinä kyllä joutui psyykkaamaan itseään ajatuksella lomasta kirjoitusten jälkeen. Kerkesin lomailla neljä päivää kunnes tajusin, että saadakseni ruotsin etäkurssin tehtyä on alettava hommiin, joka päivä muutama tunti ruotsia seuraavat pari viikkoa. Olen siis melkein kaksi kuukautta jaksanut opiskella useita tunteja päivässä noin neljästi viikossa. Sen lisäksi toki koko muu elämä. Edelleen hyvin hämmentävää tämä jaksaminen. Uskon jaksavani tämän koulun loppuun, mutta pelottaa se seuraava. Vuoden päästä keväällä pitäisi hakea johonkin kouluun, tällä hetkellä oletettavasti kaupalliselle alalle. Kestäisin koulua varmaan joka arkipäivä, mutta en usko kestäväni klo 8-16 opiskelua. Kuten huomaamme tästäkin postauksesta, kello on puoli kolme yöllä. Tänään heräsin yhdeltä iltapäivällä. Minun unitarpeeni on edelleen 8-9 tuntia yössä. Jos joutuisin heräämään kuudelta aamulla tarkottaisi se nukkumaan menemistä ennen kymppiuutisia. Sallikaa minun nauraa. Minä, nukkumaan samoihin aikoihin kun lapset? Minähän ole virkeimmilläni tuohon aikaan! Sanokaa, että Tampereella on koulu johon voin hakea ja jossa opiskelu on iltaisin...

Loppuun pari random tapahtumaan.

Olen jutellut äitin kanssa puhelimessa useamman kerran sekä Facebookissa lähes viikottain. En edelleenkään ole antanut anteeksi, mutta eihän äiti voi edes pyytää anteeksi jos en suostu hänelle puhumaan. Elelen toivossa, että joku päivä kuulen vielä ne suuret sanat.

Sossu kysyi toimeentulotukipäätöksessä haenko kesätöitä. Kysyykö ne syksyllä haenko talveksi töihin? :D (Kesäksi on tiedossa kaksi abi-kurssia ja paljon lukemista syksyn ylppäreihin.)

Lääkäri antoi siunauksen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolleni, ainakin siksi aikaa kunnes laihdun normaalipainoiseksi.