Kaikki aina sanoo miten musiikki on heille tärkeää, miten eivät voisi elää ilman, *lisää kasa latteuksia* jne. Minulle musiikki on yleensä radion taustamölyä, toki lauleskelen mukana ja paljon kuuntelen musiikkia. Enimmäkseen musiikki on kuitenkin fiilis-juttu jos ajatellaan musiikkia jopa omistan. Tietyssä mielentilassa kuuntelen tiettyä musiikkia. Musiikkimakuni menee laidasta laitaan, kestosuosikkeja toki on, semmoisia jotka ovat kuuluneet valikoimiini yli kymmenen vuotta. Kuuntelen ylipäätään tosi kausittaisesti tiettyjä artisteja, levyjä tai biisejä. Joskus sama levy voi pyöriä ja pyöriä viikkoja jopa kuukausia kunnes se unohtuu taas syrjään tullakseen taas joskus uudelleen kierrokseen. Sitten on niitä ongelmatapauksia...

Kun aloitin ensimmäisen blogini, sen ihan ensimmäisen nettipäiväkirjani (se löytyy linkeistä) oli elämäni hyvin erilaista kun nyt. En uskoisi itseäni samaksi persoonaksi jos en tietäisi. Elämä oli aika mustaa, tunteet suuria ja voimakkaita, olin äärimmäisen joko tai ihminen sekä palavasti rakastunut varattuun mieheen... anteeksi niille jotka eivät tienneet, älkää oikeasti kuvitelko minun olevan edelleen sellainen "toinen nainen". Kuuntelin silloin jatkuvasti Sir Elwoodin hiljaisia värejä ja etenkin Hämärän taa biisiä. Todella hyvä kappale, tykkään sanoista, mutta en ole kahteentoista vuoteen voinut kuunnella tätä kappaletta palaamatta siihen mieheen, niihin vahvoihin ja ajoittain mustiin tunnelmiin. Joka kerta matkaan ajassa taakse istumaan siihen levitetylle sohvalle pieneen hämärään yksiöön, tuijottamaan susijulistetta ja kokemaan valtavaa yhteyttä siihen mieheen. Periaatteessa se voisi olla hyvä muisto, mutta se ei valitettavasti ole. Juttu ei päättynyt mihinkään klassiseen paljastumiseen tai muuhun vastaavaan. En tiedä tänä päivänäkään tietääkö silloinen tyttöystävä nykyinen vaimo mitä siellä asunnossa tapahtui, kaikki muut kyllä tiesivät. Itseasiassa juttu loppui kun minä en enää tahtonut olla se toinen, eikä erokaan ollut niin paha vaikka se toki silloin aivan kamalalle tuntui. Se mikä tekee asiasta ikävän ja huonon muiston, ja siten pilaa tuon kappaleen ja puolet Elwoodia, oli jälkikäteen tullut ymmärrys, se kun tajuaa olleensa typerys.

Elin koko muutaman kuukauden mittaisen suhteen jossain ihme haavemaailmassa, jossain missä me kaksi väärinymmärrettyä sielua kohtasimme ja kovaa. En koskaan uskonut, että hän jättäisi tyttöystäväänsä minun takia tai mitään semmoista, mutta luulin kokeneeni jotain ainutlaatuista. Näin tuon miehen jotenkin niin erilaisena ja syvällisenä, mikä oli loppujen lopuksi ihan kukkua. Rakastuin kauniisiin ja kiihkeisiin sanoihin, siihen suureen persoonaan. Vuosien varrella ymmärsin paremmin ja paremmin, että se kaikki oli oikeasti pelkkää haavetta ja typeryyttä. Ei sellaista maailmaa ja henkisyyttä ole olemassakaan. Nykyään kyseinen mies ärsyttää ja kuvottaa. Hän ei ole persoonana muuttunut ja uskoo varmasti vielä tuohon maailmaan mitä silloin ihannoimme. Minä olen kasvanut, muuttunut ja tasaantunut, asia mitä tämä mies ei ymmärrä vaan yrittää edelleen pitää yhteyttä luullen meidän olevan edelleen samanlaisia sieluja. Minua elämä on opettanut ja muuttanut, häntä ei. Mutta Hämärän taa on edelleen vaikea kappale. Se on nyt soinut toistolla taustalla kun kirjoitan tätä ja edelleen tuntuu pahalle. Kaikki nämä tunteet mitä nyt pyörii pitkin poikin on niin eri maailmasta, niin kaukaa menneisyydestä, mutta silti niin tässä ja nyt.

En ole yhtään niin varma etten voisi ajatua uudelleen tuollaiseen suhteeseen, en toki varatun miehen kanssa, mutta vapaan. Suhteeseen jossa on jotain "ylimaallista" syvyyttä ja sielujen kohtaamista. Koin viitisen vuotta sitten semmoista viimeeksi erään toisen miehen kanssa ja se kesä pilasi kaiken Jamie Cullumin tuotannon, jopa myöhemmin ilmestyneet levyn sillä se kuullostaa liian samalle. Toivon etten enää koskaan haksahda sellaiseen, sillä tahdon uskoa olevani jo vihdoin aikuinen ja järkevä. Toki toivon löytäväni joskus rakkauden joka on syvää ja tietynlaista sielujen kohtaamista, mutta mielummin sellaisella terveellä tavalla. Toivon vielä joskus pystyväni kuuntelemaan tiettyjä biisejä, levyjä ja artisteja ilman menneisyyden taakkaa.

Tunnisteet: hampaat puutuu