Olen huomannut, että tänne kirjoittamisen tarve on vähentynyt. Liekö terapian syy. Siellä tulee aika hyvin käsiteltyä asioita eikä sitten ole enää tarvetta kirjoittaa niistä. Tosin on kirjoittaminen muutenkin vähentynyt viime vuosina. Jotenkin koen olevani vähän tukossa.

Koulu alkoi tai etäkurssi. Ruotsia. Torstaina pitäisi palauttaa ensimmäiset tehtävät, voitte arvata etten ole edes aloittanut. Päiväni täyttyvät aika hyvin farmvillestä ja telkkarista. Ensimmäistä olen yrittänyt nyt yrittänyt lopetella, siinä täysin onnistumatta. Mutta pakko saada edes tuo ruotsi nyt käytyä. Ensi jaksossa olisi vielä äikkä jonka voisi käydä jos vain kykenee, sitten alkaakin kesäloma. Kesälomakesälomakesäloma, ehkä jaksan kun tankkaan tuota tarpeeksi. Syksyllä motivaatio voi olla jo ihan toinen.

Oikeastaan voisin joku päivä yrittää kirjoittaa lapsista ja raskaudesta. Asia on vähän pyörinyt mielessä viime ajat kun isosiskoni yrittää lasta ja itse taas kallistelen entistä enemmän vapaaehtoisen lapsettomuuden suuntaan. En tosin oikein tiedä mitä sisko tykkää jos hänestä tänne kirjoitan, mutta kovinko moni teistä edes tietää kuka isosiskoni on? Ihan rehellisesti kommenttia jos tiedätte. :)

Toinen pohtimani aihe on äiti. Olemme terapiassa puhuneet melkein joka kerta äidistä vaikka noin muuten äiti on mielessäni todella harvoin. En oikeastaan ymmärrä miksi terapiasa puhe aina kääntyy äitiin. Pari viikkoa sitten terapeutti mietti mahtaako masennukseni jatkuminen olla kiinni siitä, että haluan sillä osoittaa kaikille miten huono äiti äitini on. Mielenkiintoinen kanta, en oikein osaa sanoa onko se totta. Joku totuudensiemen siinä varmasti on sillä kerron kyllä hyvin helposti miten huono äiti äitini on, siis lähes tuntemattomillekin ihmisille. Aika paha sinänsä, tajusin tämän juuri kun tuon äsken kirjoitin, jos minä todellakin teen noin niin eikö se ole vähän sama kun äitini aikanaan käski minun tappaa itseni, jotta muut näkevät kuinka huono äiti hän on. Toiminko siis loppujen lopuksi kuten äitikin?

Tunnisteet: jos, oikea nurja