Alkaa tosissaan ahdistaa tämä kituva elämä. Tuntuu, että asiat menevät vain huonommaksi. Parin kuukauden päästä pitäisi palata kouluun eikä huvita yhtään. Väittävät terapian helpottavan elämää, minä en vain sellaista näe. Tokihan aluksi menee kuulma huonommin kun asioita aletaan käsitellä, mutta pitäisi pian helpottaa. Koska jos saa kysyä? Vihaan elämää päivä päivältä vain enemmän. Mitä enemmän ymmärrän mitä kaikkea ei koskaan saa takaisin tai korjattua sitä enemmän tahtoisin aloittaa elämän alusta. Elämän pitäisi kaksi-kolmekymppisenä olla kivaa, opiskelu, ammatti, töitä, parisuhdetta, elämä edessä! Minä vain odotan koska tämä kaikki loppuu. Äsken tajusin laskevani, koska pikkusisko muuttaa pois ja kuinka monta kuukautta sen jälkeen voin tappaa itseni ettei hän ajattele sen liittyvän hänen pois muuttoon. Kolme-neljä vuotta, sen kun vielä jaksaa voi lopettaa. 2013, siellä olisi syyskuussa 13. perjantai. Olisikohan se tarpeeksi korni.

Tunnisteet: hampaat puutuu