Eilinen opo tapaaminen menikin hyvin! Saan suorittaa ruotsit etänä. Itseopiskelu on hieman vaikeaa tälläiselle keskittysmikyvyttömälle, mutta parempi se silti noin kun ahdistua ja saada paniikkia kaksi kertaa viikossa.

Olen 99% varma jo, että luovun tuosta toisesta kissasta kunhan pennut on lähteneet. Ei vain sovi meidän kotiin. Vanhempi kissa ei pidä uudesta tulokkaasta suuremmin enkä minäkään. En jaksa kissaa joka vaatii huomiota koko ajan, juttelee jatkuvasti ja on aina jaloissa kun kävelen asunnossa. Menee vaan hermot kun ei saa olla rauhassa hetkeäkään. Toki kissa saa näkyä, mutta rajansa silläkin. Vanha kissa on paljon omissa oloissaan, mutta tulee myös syliin ja kiehnäämään, juuri sopivassa suhteessa.
Tunnen silti vähän syyllisyyttä kun en pidä tuosta uudesta tulokkaasta niin hirveästi. Toisaalta kissa oli tullessaan villihkö ja luonteeltaan ihan erilainen. Siitä ei millään voinut tietää mitä siitä tulee. Ikävä kyllä siitä tuli minun tyyliini ihan vääränlainen. Minkäs teet. Joku toinen saa siitä takulla ihanan lemmikin. Meille hän on vain ihan väärä.

Tunnisteet: aina väärinpäin, valo risukasassa