Tämän viikon hommat tehty. Tai no, kylppäristä ajattelin vielä raivata kaksi kissanhiekkistä pois kun emo pentuineen lähti ja siivota kylppärin muutenkin. Huomenna ehkä, tai ylihuomenna, miten nyt jaksaa.

Sossu suostui lopulta käyttämään heidän sopimusmuuttofirmaa. Olisivat suostuneet heti niin ehkä tämä kaikki romahdus olisi vältetty? Toisaalta terapiassakin puhuttiin, että on ihan hyvä itkeä ja surra asioita. Toisaalta pitää myös osata päästä irti jatkuvasti murehtimisen kierteestä. Olen vähän kiertänyt kehää viimeisen viikon. Pohtinut ja murehtinut etukäteen seuraavan päivä ja viikkojen hommia, murehtinut samat asiat moneen kertaa ja ympäri ja ämpäri. Mitä pitää vielä hoitaa, pakata ja miten hoidan itse muuttopäivän. Onneksi suurin osa asioista on hoidossa ja jäljellä on enää pakkaaminen ja itse muutto, vähemmän murehdittavaa. Harkitsin myös josko kirjottaisi ihan aikataulun, minä päivänä teen mitäkin. Sen avulla ehkä ei tarvisi joka päivä pohtia uudelleen ja uudelleen mitä teen milloinkin. Katsotaan, jos stressi nousee uudelleen.

Ai niin, vkloppuna pitäisi vielä huolehtia loput geocitiesin kuvat ja tekstit talteen. Geo lopettaa sivunsa ja minulla on siellä tavaraa kymmenen vuoden edestä! Vanhat sivut on maanantain jälkeen varmaan hetken nurin ennen kun saan ne nätisti jonnekin muualle. Lupaan kyllä vanhojen juttujenkin ilmestyvän takaisin luettavaksi.

Tunnisteet: valo risukasassa

Soitin juuri iskälle ja pyysin 600 euroa vuokrarästeihin. Ei tarvitse kerralla maksaa, mutta silti. Nyt olo on tosi syylline ja surkea. Sitä niin tahtoisi olla itsenäinen ja huolehtia itsestään eikä kolmekymppisenä enää pyytää iskältä apua. Kyllähän tuo auttaa aina, mutta kiukuttaa olla tämmöinen kävelevä pettymys. Mitään järkevää ei saa aikaiseksi ja aina pyytämässä rahaa apuun. Kumpa iskä edes joskus voisi olla ylpeä minusta. Edes joskus.

Tunnisteet: hampaat puutuu

Tänään

itkukohtauksia: yli kymmenen
soittoja siskolle kun ei kestä enää: yksi, melkein kaksi
sähköposteja hajoamisesta: yksi diakonille, sain onneksi ajan heti aamulle
uskalluksia sanoa ääneen, että on vähän väsy: kaksi, molemmille siskoille
uskoa tulevaa: ehkä hieman

Olen tänään yrittänyt tehdä ratkaisuja jaksamisen suhteen. Ensimmäinen päätös oli luopua kissoista, emosta ja pennuista, tulevat torstaina hakemaan ne. Surku luopua pennuista neljää viikkoa ennen luovutusikää, mutta niin ihania kun ne onkin ne kuitenkin vie energiaa paljon. Toinen päätös on luovuttaa venäjän suhteen. Pidän tämän jakson koulussa vapaata ja sen jälkeen on turha enää venäjää jatkaa (sitä menee yhdet kurssit vuodessa). Kova päätös sillä pidän kovasti tuosta kielestä ja tarkoitus oli tänä vuonna satsata siihen eikä oikeastaan muuhun. Minähän jo siirsin yo-kirjotuksia vuodella ja tarkoitus oli tosiaan lukea venäjää ja paria muuta kurssia tänä lukuvuonna. Tulee tyhjä vuosi, mutta minkäs teet.

Huomenna yritän murehtia vain pyykkivuoroa ja maanantaina vasta muuttofirmaan soittelua. Pelottaa vaan niin kovasti ettei mikään summa ole tarpeeksi pieni sossulle ja joudumme maksamaan osan muutosta itse. Siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa kun on rästivuokratkin maksamatta. Millä ilveellä me sitten muutamme? Kavereita ei ole eikä autoa.

En muista koska olisin ollut näin stressaantunut. Olen ihan pinkeä ja hermoromahduksen partaalla. Tuntuu, että räjähdän ihan just kohta. Itkeminenkään ei auta. Yritän kovasti olla murehtimatta tulevia, mutta ajatukset kiertää vain kehää. Pelkään tosissani saavani hermoromahduksen ja totaalisen stopin pian.

Olisipa tämä päivä jo ohi. Olisipa tämä elämä jo ohi. Tunnen itseni kovin vanhaksi. Numerot on vain toista mieltä. Olisinpa mummo niin elämä olisi jo takana. Ei jaksaisi millään elää vielä 50 vuotta.

Sossu käski etsiä itse muuttofirman ja he korvaavat kohtuulliset menot kuittia vastaan. Tiedä mikä on kohtuullinen ja mistä minä ne rahat revin ensin. Kissa on oksentanut kolmesti verta. Minä ole itkenyt koko päivän.

Saakelin sossu. Ensin se lähettää lisäselvityspyyntöjä ja sitten sekoilee päätöksen kanssa. Jättivät korvaamatta terapialaskun ja syyt on niin epäselvät etten tajua mitä ihmettä ajavat takaa.

"Hakija on maksanut syyskuun psykoterapiakäyntinsä 24.9.09 summalla 177e. Syyskuun laskelman tuloylijäämä kanttaa psykoterepialaskun, joten sitä ei lokakuulle huomioida menona."

Muuten hyvä, mutta en ole tuota syyskuun laskua maksanut. Mistä ihmeestä tuo päiväyskin on revitty?! Kuittia maksusta ei ole eikä tiliotteessakaan näy mitään. Maksoin kyllä elokuun laskun syyskuussa, mutta siitäkään ei näy todistetta tiliotteessa. Kun syyskuussa soitin ja kysyin mitä teemme noiden laskujen kanssa sanoi sossu, että maksan elokuun laskun itse syyskuussa tuon ylijäämän takia ja lokakuussa maksuun tuleva syyskuun lasku maksavat sitten he.

Hermot kireällä muutenkin kaikkien laskujen, rästien ja muuttojen kanssa. Nyt joudun vielä vklopun yli odottamaan, että voin soittaa sossuun ja kysyä mikä ihme tuo on. Prk jos tulee melkein 200 euron ylimääräinen lasku! Mistä ihmeestä minä repeän kaikkeen!

Tunnisteet: käpy jäässä

Eilinen opo tapaaminen menikin hyvin! Saan suorittaa ruotsit etänä. Itseopiskelu on hieman vaikeaa tälläiselle keskittysmikyvyttömälle, mutta parempi se silti noin kun ahdistua ja saada paniikkia kaksi kertaa viikossa.

Olen 99% varma jo, että luovun tuosta toisesta kissasta kunhan pennut on lähteneet. Ei vain sovi meidän kotiin. Vanhempi kissa ei pidä uudesta tulokkaasta suuremmin enkä minäkään. En jaksa kissaa joka vaatii huomiota koko ajan, juttelee jatkuvasti ja on aina jaloissa kun kävelen asunnossa. Menee vaan hermot kun ei saa olla rauhassa hetkeäkään. Toki kissa saa näkyä, mutta rajansa silläkin. Vanha kissa on paljon omissa oloissaan, mutta tulee myös syliin ja kiehnäämään, juuri sopivassa suhteessa.
Tunnen silti vähän syyllisyyttä kun en pidä tuosta uudesta tulokkaasta niin hirveästi. Toisaalta kissa oli tullessaan villihkö ja luonteeltaan ihan erilainen. Siitä ei millään voinut tietää mitä siitä tulee. Ikävä kyllä siitä tuli minun tyyliini ihan vääränlainen. Minkäs teet. Joku toinen saa siitä takulla ihanan lemmikin. Meille hän on vain ihan väärä.

Tunnisteet: aina väärinpäin, valo risukasassa

Väsyttää koko elämä. Meillä on muutto edessä marraskuussa ja siihen liittyy miljoona muistettavaa ja stressattavaa asiaa. Pikkusisko ei osallistu mihinkään, minä joudun kaiken hoitamaan. Pahvilaatikoita lupasi hommata kun minä käskin, saas nähdä saako nekään haettua kun lähikaupasta ei saa ja joutuu hakemaan kauempaa.

Rahat on ihan loppu ja sossu lähettelee lisäselvityspyyntöjä rahojen sijaan. Koulu stressaa. En tiedä miten ihmeessä saan kaikki kurssit käytyä, etenkin ruotsi ahdistaa niin, että hampaat on tippua suusta. Joudun kaiketi lykkäämään lakkia vielä vuodella jotta saan kaikki käytyä ja pidettyä hieman lukulomaakin aina ennen kirjotuksia. Menen kohta opolle, mutta en odota kovin suurta ymmärrystä viime kertojen perusteella.

Joka päivä on taas jotakin tekemistä, usein vielä kodin ulkopuolella joten on lähdettävä jonnekin. Ensi viikko on syysloma, mutta pitäisi tehdä kamalasti koulujuttuja joten eipä sekään loma kai loma ole.

Psykolle ei uskalla valittaa rahajuttuja kun tuntuu, että se on joka kerta sitten huolissaan omasta palkastaan. Olen yrittänyt selittää, että kyllä sossu sen maksaa, mutta aina se tuntuu kysyvän mitenkäs tämä terapia sitten. Toisaalta enpä tiedä miten muuton jälkeen käy sossun kanssa kun vuokra tippuu ja pahimmassa tapauksessa sossu lakkaa maksamasta tukea. Toivotaan, että edes lääke- ja psykokulut maksaa.

Voi kun voisi vaihtaa elämää jonkun toisen kanssa.

Tunnisteet: hampaat puutuu