Mä olen vissiin aika kiltti ja pelkuri vaikka joskus itsekseni uhoankin vaativani sen mihin olen oikeutettu.
Sain vihin, että meillä on oikeus hakea toimeentulotukea koko vuokraan eikä vaan 560 euroon asti menevään osaan. Eilen kirjottelin sitten lappua sossulle jossa...niin, pyydän, vaadin, toivon? Mietin varmaan ikuisuuden miten sanani asettelisin siinä lapussa. Pitäisi sanoa napakasti, että sossu ottaa tosissaan, pitäisi kuitenkin sanoa ystävällisesti ettei se suutu. Saakohan sossu suuttua asiakkailleen jos nämä tietävät oikeutensa paremmin ja hakevat siten lisää rahaa? Periaatteessahan sossu on siis pimittänyt meiltä tietoa ja näin jättänyt maksamatta jotain mikä meille kuuluu? Minun kai tässä vihainen pitäisi olla, mutta pelkään enemmän, että sossu suuttuu. En halua ärsyttää sossuani, koska hän on kuitenkin päättämässä mitä rahoja saadaan ja milloin, mikä huomioidaan ja mikä ei. Etenkin jos jossain vaiheessa, ja varmasti semmoinen hetki tulee, haemme harkinnanvaraista toimeentulotukea, se on nimittään sitten ihan sossusta ja hänen mielialastaan kiinni tuleeko sitä vai ei! Silloin kannattaa olla hyvää pataa ja kiltti. On ne sossut joskus vihjailleetkin, että kun ei huomioitu tota niin ehkä on parempi olla pyytämättä enempää tai jos nyt maksetaan tuo niin sitä ja tätä ei sitten makseta.
Kumpa toimeentulotuki siirtyisi Kelaan. Edes perustoimeentulotuesta uskaltaisi kitistä ilman, että pitää pelätä suututtavansa asioista päättävän.
Saman tyylinen "kiristys" on muuten mielenterveystoimistossakin. Ehdotellaan kursseja, hoitoja ja vertaistukiryhmiä ja niihin on vähän niin kun pakko mennä. Jos et mene sinut leimataan hankalaksi asiakkaaksi ja sitten ei takulla kuunnella sinun toiveita. Pahimmassa tapauksessa lopettavat sairasloman kirjoittamisen jos et suostu tekemään kuten he ehdottavat. Eihän tätä tietenkään myönnetä, ihan asiakkaan kuntouttamistahan he ajattelevat! Samalla kuitenkin huokuu tunne, että mitä nopeammin olet pois heidän jaloista sen parempi. Varsinkin nyt kun on tullut roikuttua mielenterveystoimistossa vuosia. Jos he vain kuuntelisivat mitä minä ehdotan, ehkä en roikkuisi niin kauaa, mutta ei.
Tunnisteet: aina väärinpäin