Olo on tosi ahdistunut ja pettynytkin. Eilisellä lääkärikäynnillä (mtt) lääkäri puhui josko ei kirjoittaisikaan enää sairalomaa. Sen sijaan menisin mielenterveystoimiston sossun kanssa juttelemaan mikä olisi paras keino minulle (rahallisestikin) kuntoutua. Ja jos vaikka kävisin työkkärissäkin kyselemässä mitä voivat tehdä minun kanssani, uudelleen kouluttaa vaikka tai jotain.
En voi sille mitään, mutta vähän ikävästi kolisee korvaani nuo kuntoutukset ja koulutukset. Tietojeni mukaan ne on lähinnä hölynpöly kursseja ja työkokeiluja viiden euron päiväpalkalla. Olen yrittänyt sanoa, että käyn sitä iltalukiota jotten ihan kotiin jämähdä, mutta jostain syystä se kaikuu aina kuuroille korville. Miksi halutaan väkisin kouluttaa johonkin jollain kurssilla? Miksi en voi opiskella siellä missä haluan? Enkä oikeasti usko siihen "tämä ei välttämättä mene kelassa läpi" ennen kun näen sen. Kela on myöntänyt minulle kaikki tuet mitä tähän mennessä mitä olen hakenut. Ei kai se sen lääkärin murhe ole jos Kela sanookin ei? Meinaan ei kai se Kela nyt heille soittele ja valita? Kirjoittaa nyt vain sen lapun ja antaa Kelan päättää tuleeko sairaspäivärahaa tms.

Olin niin suunnitellut kaiken sen varaan, että saan sen 300 päivää sairaslomaa ja sen jälkeen mahdollisesti kuntoutustuen. Voisin elää rauhassa ja käydä koulunkin rauhassa. Mä en todellakaan halua mihinkään kursseille ja koulutuksiin! En minä jaksa rampata monessa koulussa ja jos jonnekin pakottavat niin lukio jää kesken. Turhaa olen sitten raatanut tämän koulun melkein valmiiksi asti!

Ei voi kun toivoa, että se sossu ymmärtää. Ahdistaa vaan kun mukava lääkäri yhtäkkiä kääntää kelkkaa. Tai no, tuo lääkäri on ollut lähinnä ok, se jolle ihan ensin menin oli tosi mukava, mutta lähti sitten muualle. Mihinköhän se meni? Voisikohan muuttaa perässä?

Tunnisteet: hampaat puutuu, käpy jäässä