Mieli on taas vaihteeksi niin maassa kun olla ja voi. Itkettää ihan koko ajan (ja nyt alkoi itkettämään). Yritän pysyä koossa pikkusiskon takia, mutta juuri nyt toivoisin ettei hän olisi täällä. Tahtoisin niin olla yksin ja vain vollottaa.

Väsyttää niin ihmisten asenne. Elämme olevinaan hyvinvointivaltiossa jossa halutaan taata kaikille yhtäläinen mahdollisuus, mutta silti valitetaan ja syytetään jos joku elää veroeuroin. Mitään ei saisi pyytää ja pitäisi olla kiitollinen homeisesta leivästäkin. Vaikka tämän valtion lakeihin on kirjattu monia sääntöjä aina sairaiden hoitamista siihen paljonko jokaisen ihmisen pitäisi saada rahallista apua hädässä, toiset ihmiset olisi valmiita jättämään heikommat puille paljailla oman onnensa nojaan. Jos uskallat vaatia hoitoa tai rahaa olet omaan napaan tuijottava paska jonka pitäisi mennä itseensä. Rikkaat saavat vetää miljoonia ohi verojen, mutta köyhälle ollaan kateellisia satasesta.

Puskista, etenkin netissä, on tietysti helppo huutaa ja pitäisi muistaa se, mutta kyllä se silti satuttaa. Minäkin maksan pienestä sairaspäivärahasta veroa 20%, moni pieni palkkainen muuten maksaa vähemmän veroa, mutta silti en saisi mitään katetta sille vaatia. Viimeinen esim. minun pitäisi muuttaa pikkusiskon kanssa kaksioon asumaan ja antaa ainoa makuuhuone pikkusiskolle, itse asua olohuoneessa uniongelmaisena kissan kanssa. Voin todeta, että pää siinä repeisi ja aika äkkiä (ja mihin se pikkusisko sitten joutuisi?). Nyt jo ahdistaa kun asunnossa on toinen ihminen, entä jos minulta riistettäisiin ainoa oma tilani asunnossa. Mutta minä olen vain itsekäs kun kehtaa aikuisena ihmisenä vaatia omaa tilaa.
Juttu siis lähti siitä kun sosiaalitoimi katsoo, että kahden ihmisen vuokra ei saisi maksaa 560 euroa enempää. 560 euron 3+k asuntoja ei ole olemassakaan, tuo 560 euroa on selvästi laskettu pariskunnalle jotka elävät kaksiossa. Kaksiossahan tuo vuokra onnistuisi vielä, mutta minusta on eräreilua tunkea ei-pariskunta kaksioon. Asuvatko kaikki sossun asiakkaana olevat yksinhuoltajat todella olohuoneessa?

Ongelman ydin on monesti se ettei ihmiset ymmärrä masennuksen olevan sairaus siinä missä syöpä. Nämä ovat itseasiassa hyvin saman tyyliset sairaudet. Molemmissa on sukurasitusta, mutta voivat iskeä kehen vain, joissain tapauksissa ympäristöllä on suuri vaikutus. Kumpikaan sairaus ei ole sairastuneen oma vika vaan lähinnä paskaa tuuria. Ja se tärkein huomio, molemmat sairaudet on hoitamattomana tappavia. Ero vain on, että syöpäsairasta ei jätetä hoitamatta sillä siitä se vasta haloo nousisi, masentunut voidaan jättää hoitamatta, koska masentunut ei jaksa haloota nostaa ja jos nostaa, hänet kyllä vaiennetaan tehokkaasti "ota itseäsi niskasta kiinni" kommenteilla.

Tunnisteet: hampaat puutuu

Miten koet töissä käyvän masentuneen?

Meinaan mitä mieltä olen siitä, että joku käy masentuneena töissä?

Siitä vaan jos siihen kykenee, itse en kykene. Joillekin työssä käyminen voi olla osa kuntoutusta tai muuten auttaa pysymään arjessa kiinni. Minulle iltalukio toimii tälläisenä. Olen lähes koko masennusaikana ollut jossain koulussa jotta saisin jotain järjestystä elämään. Olen kokenut sen ihan tarpeellisena. Välillä toki jää koulussa jaksoja väliin kun ei vain jaksa, mutta seuraavassa jaksossa olen taas palannut kouluun, vaikka sitten vain yhtä kurssia suorittamaan, mutta jotain. Työn koen liian pakoksi, sieltä ei olla pois noin vain ilman selityksiä ja työpäivät on monesti aivan liian pitkiä minulle. Rahallisesti tuo olisi myös ongelma.

Ihmisen pitää tuntea omat rajansa ja tehdä sen mitä jaksaa. Liikaa ei saa rehkiä sillä siitä ei ole viime kädessä kun haittaa.

Olen yksinhuoltaja, asun Hervannassa 54 neliön 2h + tupakeittiö + sauna asunnossa, joka on rakennettu vuonna 2005, vuokra kaikkiaan 510e.

Kyllä niitä halpojakin asuntoja on, vaikkakin pieniä.

Oho! Missäs tämmöinen asunto on? Onko tupakeittiö pienikin? En kyllä tupakeittiöistä pidä, mutta ehkä sen kestäisi muutaman vuoden ennen kun sisko sitten muuttaisi omilleen. Sauna on kyllä turha, enkä kehtaisi maksaa siitä ylimääräistä, mutta tuo asunto on kyllä jo halpa.

Miten voisit itse toimia omaa tilannettasi edistääksesi?

Jos en mielestäsi ole mitään tehnyt (lue blogi niin ehkä tiedät mitä olen tehnyt) niin kerro minulle mitä pitäisi vielä tehdä? Sen sijaan, että aina käsketään tekemään jotain tahtoisin suoria vastauksia MITÄ pitäisi sitten tehdä.

Neuvo, ei käsky.

Ota joka päivä aikaa itsellesi pari tuntia. Tutki itseäsi eli ajattele. Joogakurssit auttavat. Näin saat vastauksen omiin ikuisuus kysymyksiin.

Mä olen vuosien varrella tehnyt paljonkin itsetutkistelua ja täytyy sanoa, että olen aikalailla eri ihminen nyt kun mitä olin masennuksen alku aikoina. Paljon on tullut ymmärrettyä itseään.

En nyt mitenkään ole varannut tiettyjä tunteja ajattelulle, mutta kyllä sitä lähes joka päivä tulee pohdiskeltua asioita.

Tarkoitin itse oman tilanteesi edistämisellä sitä, että yrittäisit jaksaa keskittyä kaikkeen sellaiseen tekemiseen, joka tuottaa itsellesi mielihyvää. Oli se sitten kuinka pientä tahansa. Joka päivä edes yksi mukava asia, vaikkakin edes pieni.

Ihan hyvää tarkoitin :).

Mukava, että hyvää. Tuppaan suhtautumaan hieman negatiivisesti näihin "mieti mitä itse voisit tehdä" juttuihin, etenkin Anonyymeiltä. Anteeksi.

Yritän kyllä kovasti välttää epämiellyttäviä asioita, joskus vähän liikaakin. Yritän myös repiä iloa kissasta ja arjen pienistä asioista. Harmittaa sairaasti jos joudun tuosta lukiosta luopumaan, se on ollut minulle semmoinen piristys vaikka välillä stressaankin kovin tehtävistä ja kokeista. On kuitenkin ollut hieno tajuta olevansa fiksu. :D

Pidät kovasti käsitöistä ja olet niissä näppärä. Olisiko siitä sinulle ammatiksi asti? Voisiko työkkäri tukea jotakin siihen sopivaa kurssia tai pidempääkin koulutusta? -riitta-

Fiksuhan sinä olet. Senhän näkee jo sinun kirjoituksistasi. Kykenet hyvin monipuoliseen ajatteluun. Toisaalta se voi olla ongelmallista, jos/kun sorrut liikaakin miettimään.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi esim. 10 vuoden päästä? Entä millaisen toivoisit sen olevan?

Aiemmin asuntojen hintoihin viitaten... pirkan opiskelija-asunnoista löytyy edullisia ja teidän taloudessa on yksi opiskelija eli ihan mahdollisuus saada asunto niinkuin muidenkin.

Julkasen nyt näitä kommentteja kun ovat "Anonyymejä" enkä pääse vastaamaan kun täällä.

Riitta: Joo, tykkään kyllä näprätä käsillä kaikkea, mutta en usko sen riittävän ammattiin asti. Olen kyllä asiaa harkinnut, mutta vaikea sanoa vielä.

Anonyymi 1: Kiitos, mitä vanhemmaksi olen tullut sitä varmempi itsekin olen omasta fiksuudestani. ;D Joskus kyllä joo sorrun pohtimaan asioita liikaa ja ymmärtämään liikaa eri kantoja asioihin.

10v päästä... Olen joskus heittänyt, että jos 40-vuotiaaksi mennessä olen terve niin se on jotain. Mutta jos toiveita ja haaveita ajatellaan (joiden toteutumista epäilen enkä siksi yleensä edes viitsi sanoa niitä ääneen), niin ehkä oma koti olisi kiva, mies ja joku vakituinen työ, ihan tavallinen elämä ja ennen kaikkea saada olla terve. Jonnekin vastasinkin joskus, että jos saisi olla edes terve (mieleltään), olisi töissä josta jäisi vuokran jälkeen (2h+k) käteen 800 euroa, olisin varmasti aika tyytyväinen. En minä lottovoittoa ole pyytämässä, vaikka siitä säännöllisesti unelmoinkin.

Mutta siis, kuten psykolle tänään selitin, en oikeastaan osaa kuvitella realistista tulevaisuutta edes parin vuoden päähän. Olen joskus kuvitellut ja haaveillut, mutta niin monesti asiat on mennyt päin *****, etten enää edes halua kuvitella.


Anonyymi 2: Itseasiassa kumpikaan meistä ei ole virallisesti (kela) opiskelija. Pikkusisko ehkä ensi syksynä jos kouluun pääsee. Voinko muuttaa pikkusiskon kyljessä opiskelija-asuntoon? Pariskunnat voi, mutta siskokset?
Asunto kyllä saadaan, mutta ei 3+k alle 560 eurolla. Kaksion sillä kyllä saa, mutta emme halua kaksioon.

Entä miltä tuntuisi kirjoittaminen? Kuten sanoin, olet fiksu ja se näkyy kirjoituksistasi. Oletko koskaan kokeillut, että kirjoittaisit jotakin kolumnintyyppistä ja lähettäisit lehteen. Aloittaisit vaikka pienistä paikallislehdistä.

Julia

Julia: Sitäkin ole miettinyt joskus! Mutta ei minulla ole semmoista sanomista joka lehteen laitettaisiin. Kirjoitukseni myös vilisee virheitä. :(

Riittää että toinen opiskelee, on kyse sitten pariskunnasta tai kaverikimpasta ja sisaruksista.

Hervannan keskustaan valmistuu juuri uusi pirkan asuntokohde, vink vink.

Sinullako ei ole sanomista? Älä höpsi! Sinullahan on paljon mielipiteitä sekä yleisistä että henkilökohtaisista asioista ja osaat niitä kirjallisesti ilmaista. Se on merkittävä taito ja niitä kirjoitusvirheitä varten on oikoluku.

Julia

Anonyymi: Piti oikein käydä katsomassa Pirkan sivuja. Muutama ihan ok löytyin, mutta aika hintavia niidenkin kolmiot on. Pari 2+tupakeittiötä löytyi jotka voisin kelpuuttaa. :)

Julia: Sanomista ehkä joo, masennuksesta, köyhyydestä ja semmosesta, mutta ei se valtaväestöä saati lehtiä kiinnosta. :(