Olen seurannut mielenkiinnolla tämän syksyn Nelosen sarjaa Sairaala. Paljon mielenkiintoisia tapauksia, joista lääkeyliannostustapaukset on aina koskettaneet eniten.

Tänään (tiistai aamusta uusinta) sattui jotenkin koskettavin tähän mennessä. Ilmeisemmin tyttö oli soitellut moneen tahoon ja kertonut, että on paska olo ja lääkkeitä tekee mieli kiskoa kitusiin. Joka paikassa oltiin torjuttu, ns ketään ei kiinnostanut. Hänet oli juuri muutamaa (?) päivää aikaisemmin kotiutettu Pitkäniemestä (psykiatrinen sairaala).

Tämän kertainen hoitaja suhtautui asiaan hyvin ystävällisesti ja ymmärtäväisesti (yllätys, sillä hoitaja oli mies). Päivittelivät siinä miten tälläinen ihminen on edes kotiutettu Pitkäniemestä kun tietävät itsemurha-ajatukset. Ja kuinka siellä olisi hänen paikkansa. Eniten kosketti hoitajan "hoitoon on päästävä, mutta tämä on väärä tie sinne", joskus se nimittään on se ainoa tie. Väärä se varmasti on, siitä tuskin kukaan kiistelee, mutta valitettavan usein se on se ainoa. Jostain syystä kun mielenterveyspotilaita, etenkin itsemurhasta puhuvia, ei oteta tosissaan.
Varmasti on niitä, jotka vain uhkailevat jatkuvasti, mutta asiantuntijan pitäisi kyllä erottaa uhkailija ihmisestä joka on oikeasti itselleen vaaraksi. Aivan liian usein olen itsekin törmännyt tilanteeseen, jossa itse olen halunnut jatkaa hoitoa, mutta minut on laitettu ulos/hoito lopetettu.

Ei vain mene jakeluun miksi päätyminen ensiapuun on niin usein se ainoa tie hoitoon. En myöskään ymmärrä miten hoito voidaan lopettaa kun hoidettava vielä toivoisi sen (monesti itku kurkussa) jatkuvan. Tällä reseptilläkö ne ihmiset paranee?