Vuokranantajalta tuli tänään häätöuhka, kaksi vuokraa maksamatta. Kiva. Maksasinhan minä, mutta kun asumistukea ei ole korjattu, pikkusiskon lapsilisiä/elatustukia ei ole tullut ja sossukin sekoilee jutuissaan. Äiti oli kai sentään allekirjoittanut luvan lapsilisän ja elatustuen siirtämiseen pikkusiskolle. En kyllä usko ennen kun näen. En tajua miksi se nyt olisi takkinsa kääntänyt kun on koko syksyn huutanut. En todellakaan. Äiti se vasta riemastuisi jos tietäisi tuosta häätöuhkasta. Itseasiassa koko häätöuhkaa ei olisi jos äiti olisi jo kesällä suostunut kaikkeen nätisti. Että kiitos äiti. Kiitos ihan sikana kun tahdot tehdä lastesi elämästä niin onnellista ja helppoa.

Elämä on kun täysi vesilasi tällä hetkellä. Tiedättekö kun lasi on äärimmillään täynnä vettä, pinta on jo lasin yli, mutta pintajännite estää veden lainehtimisen vielä. Lasin yläpuolella on se tyhjä vesipullo mistä hitaasti valuu se viimeinen pisara joka tippuessaan lasiin rikkoo jännitteen ja vesi tulvii yli. Odotan vain koska se viimeinen tippa tippuu.

Tekee mieli viillellä vaikken oikeasti semmoista harrastakkaan.

Tunnisteet: käpy jäässä