Mua sillain lievästi nyppii isosiskoni rooli tässä pikkusiskon muutossa. Hmm..pitäisiköhän kehitellä siskoille peitenimet kun lukijat varmasti sekoavat pian. ;) Jossain aiemmin olen varmaan puhunut heistä oikeilla nimillä, mutta siitä lienee kauan? Olkoon siis isosiskoni tästä lähin Viivi ja tämä pienempi sisko joka muuttaa luokseni Bambi. Sittenhän minulla on vielä yksi pienempi sisko, mutta hänestä puhun harvoin joten katsotaan hänen nimeä sitten...

Niin. Nyppii jollain tapaa Viivin rooli Bambin muutossa. Joskus vuosia sittenhän kun tilanne äidin luona oli pahimmillaan puhuimme josko Viivi ottaisi pikkusiskon luokseen asumaan ja Bambi kävikin paljon isosiskon luona. Minä kannustin asiassa ja olisinkin toivonut tälläistä järjestelyä. Jotenkin olen siitä lähtien kun itse muutin pois kotoa odottanut koska ja miten pikkusisko saadaan pois sieltä. Siitä on kasvanut vuosien varrella todella tärkeä asia minulle. Tärkeä se on Viivillekin ollut, mutta ei yhtään niin tärkeä kun minulle. Nyt kun Bambi sitten muuttaa, minun luokseni, on isosiskolla jotenkin hällä väliä asenne. Juttu ei tunnu häntä kiinnostavan pätkääkään.

Kaikki on kulminoitunut jotenkin muuttoomme. Pyysin jo aikaa sitten Viiviltä josko he miehensä kanssa voisivat tulla auttamaan muutossa. He asuvat toki etelässä, mutta kun Bambin tavarat on jok.tap. tuotava Helsingistä tänne Tampereelle niin eivätkö he voisi täällä Tampereen päässä sitten auttaa muutossa. Minulla ei tavaraa niin hirveästi ole etteikö sitä muuttaisi ihan inhimillisissä ajoissa. Asiaa on nyt pyöritetty ties millä tavalla. Ei haluta ajaa isolla autolla tänne, menee bensaa. Josko ei käytäisi Helsingissä ollenkaan kun tulee "turhaa" matkaa, Bambin kamat myytäisi ja ostettaisiin täältä uudet (ihan hyvä, mutta pitäisi ostaa tyyliin huuto.netistä ja milläs niitä sitten kuljetetaan kun 80% ilmoituksista on nouto). Viikonloppujakin on pyöritetty ees taas. Kun mies on perjantaina kuulma illassa ja maanantaina aamussa. Jos tulevat lauantaina niin jotenkin menee ilmeisesti sunnuntain vapaakin pilalle vaikka pääsisivät täältä lähtemään kotia kohden ennen iltaa. En voi käsittää miten kahden päivän vapaa ei muka riitä. Samanlaisia kahden päivän vapaita ne muutkin on, perjantaina ja maanantaina vain työajan vaihtelee aamun ja illan välillä. Sorry, mutta en tajua. Nyt ilmeisemmin tehdään sitten niin, että minä pyydän sossulta muuttofirman ja muutan sillä omat kamani, Bambin kamat haetaan Helsingistä joku vkloppu ja tuodaan tänne sitten.

Viivi kyllä puhelimessa selitti miten hän on niin vaikeassa asemassa kun yrittää miellyttää kaikkia. (Minä en ole Viivin miestä koskaan tavannut.) Olen kyllä huomannut miten kovasti hän yrittää miellyttää miestään ja välillä minuakin, tuo on ihan vanha piirre isosiskossa, tuttua siis sinänsä. Mutta toisaalta, tähän viittasin alussa, minua nyppii ettei Viivi ole halukas tekemään mitään Bambin muuton suhteen. Lupasi tukea muuttoa ja perhesossu saa soittaa hänelle, mutta siinä kaikki.

Toivottavasti ettei nyt ymmärrä tätä lausetta väärin, mutta minä koen uhraavani aikalailla ottamalla kuusitoista kesäisen siskon luokseni asumaan useaksi vuodeksi. Minä olen valmis käymään läpi tämän muuttorumban, tappelemaan äidin kanssa (johon katkasin välit!), ottamaan vastuun lapsesta ja tämän kasvatuksesta, kyllä 16v täytyy vielä kasvattaa. Minä teen tämän kaiken, koska niin lujasti halua Bambin pois äidin luonta. Minä en halua hänen asuvan siinä ympäristössä jossa itsekin jouduin teininä asumaan, etenkin kun tiedän sen vain pahentuneen. Kuten olen monesti ihmisille sanonut "kumpa minulla olisi ollut tälläinen isosisko kun olin teini". Itseasiassa teininä toivon, että minut adoptoitaisiin muualle, kirjoitin jopa nimeni pitkään lyijykynällä kalentereihin ym jotta voisin sitten pyyhkiä sen ja vaihtaa uuteen nimeeni.
Anyway. Kiukuttaa kun joutuu tekemään kaiken yksin eikä toinen uhraudu edes muuton vertaa! Ymmärrän ettei Viivin miehen tarvitse uhrautua meidän pikkusiskon takia, mutta toisaalta avopuolison elämä/ongelmat on myös kumppanin elämä/ongelma.

En halua mikään marttyyri olla, mutta toivoisin silti vähän apua ja tunnustusta. Ei ole mikään helppo ajatus ottaa vastuulleen kaikkea tätä. Kuinka moni muu minun tilanteessa ja iässäni tekisi tälläistä. Ei ainekaan isosisko.