Eilen oli se perhesossu Helsingissä. Minä, pikkusisko ja heidän entinen sossunsa. Pitäs jotenkin raportoida varmaan siitä ja silleen, mutta jotenkin oon vieläkin ihan puhki ettei oikein jaksa. Jos kuitenkin jotain lyhyesti yrittäisi. ;)

Homma meni suht ok. Äiti tietysti yritti kiistää kaiken ja jankkasi ettei anna lapsilisiä ja elatustukia minun tilille (siis sille pikkusiskon tilille joka on minun nimissä kun alaikäiselle ei voi ilman vanhemmat lupaa avata omaa tiliä ja johon pikkusiskolla on ainut kortti). Hän voi siirtää rahat pikkusiskon tilille jota itse hallinnoi.. Yritin selittää etten suostu siihen, koska en luota niiden rahojen tulemiseen ja siellä pysymiseen. Vaan äiti kun haluaa kontrolloida mihin pikkusisko rahansa laittaa, minun kontrolloiminen ei riitä. Äiti ei luota minuun kun minä olen vehkeillyt äidin selän takana (hassua miten isosisko on ollut mukana kaikessa "vehkeilyssä", mutta häneen luottamus ei ole mennyt).

Äiti yritti myös vetää itsemurhakortin esiin, mutta epäonnistui sillä se ei vaikuttanutkaan. Äiti siis halusi saada minut huonoon valoon kun neljä vuotta sitten vedin yliannostuksen lääkkeitä, jouduin ensiapuun. Sen jälkeen riitelimme äidin kanssa, äiti käski minun tappaa itseni jotta kaikki näkee miten huono äiti hän on ja minä katkasin välit. Minä sain onneksi selittää kuten asia siis meni eikä sossu nähnyt asiassa mitään pahaa.

Äiti itse puhui sossulle miten hän ei ehkä elä kahden vuoden päästä kun pikkusisko täyttää 18, miten alkoholilla ja tupakalla ei ole mitään vaikutusta/tekemistä hänen sairauksiensa kanssa ja miten lääkäri on käskenyt hänen liikkua (kapakan ja kodin väliä?). Lopussa äiti vielä raivostui niin, että löi lehdellä pöytään ja huusi. Minä, istuin äidin vieressä, säikähdin tuota hypäten penkissäni, pelkäsin todella äidin lyövän sillä lehdellä minua! Äiti lähtikin siitä ja minä, itkun loputtua, sanoin olleeni ihan varma, että äiti lyö minua.

Asiat ei siis muuttunut mihinkään. Äiti antaa pikkusiskolle luvan muuttaa, mutta rahat on hänen hallinnassa. Kirjoja pikkusisko ei saa muuttaa, koska se vaikuttaa äidin asumistukeen (hän tosin muuttaa pienempään asuntoon). Raivostuttavaa on miten kaikkeen tarvitsee huoltajan allekirjoituksen. Lapsilistä voidaan siirtää lapselle, jos huoltaja siihen suostuu. Lapsilistä siirtyisivät myös lapsen mukana jos lapsen kirjat siirretään, mutta kirjoja ei voi siirtää ilman huoltajan suostumusta. Sossu otti esiin jopa vaihtoehdon huostaanotto, mutta sopuisassa huostaanotossakin vaaditaan huoltajan suostumus (riitainen menisi oikeuteen ja olisi pitkä ja lapselle raskas todisteluineen jne). Nämä säännökset on varmaan tehty lapsen etua ajatelle, mutta mitä jos huoltaja on epäpätevä? 16-vuotias on täysin tyhjän päällä jos huoltaja niin haluaa. Jos minä en vakaasti uskoisi siihen, että asiat järkestyy pikkusisko varmasti jäisi äidin luokse, koska rahallinen tilanne on täysin äidin vallassa. Kuten sossukin totesi, äiti antaa periaatteessa luvan muuttaa, mutta pimittämällä rahat estää muuton. Äiti ei tietysti asiaa näin näe. Hänhän vain kontrolloisi rahoja.
Jos tietäisin, ettei äiti puutu rahankäyttöön voisin melkein suostuakin siihen, että pikkusiskon rahat on äidin hallinnoimalla tilillä johon siskolla on käyttöoikeus. En vain jaksa uskoa siihen ettei äiti puuttuisi asiaan. Joku kuukausi kun äidillä olisi rahallisesti tiukkaa hän ei laittaisikaan rahoja tai laittaisi osan. Tai kun hän näkisi jonkun siirron/maksun joka ei sovi hänen sen hetkiseen mielentilaan (vaikkapa uudet farkut tai liian iso ruokakauppa lasku) hän katkaisisi rahan tulon tms. En kerta kaikkiaan jaksa jos minun pitäisi joka päivä pelätä, koska hän siirtääkin rahat pois tai lopettaa maksamisen. Minähän se loppujen lopuksi kuitenkin olen se minun ja siskon talouden turvaaja. Minä maksan vuokran ja ruuan (tosin perin pikkusiskolta niitä). Minä se viime kädessä joutuisin lupaan jos rahaa ei tulisikaan.

Äiti ei tietenkään näe asioita kuten minä. Hänhän on täydellinen ja jos hän jotain lupaisi hän sen pitäisi. Hän ei tajua miten hänen mielialat heittelee ja miten epävarma ja tuuliviiri hän on.


Iloisena uutisena kerrottakoon, että saimme pikkusiskon kanssa asunnon! 3h+k, kävin katsomassa sitä tänään. Muutto on edessä mahdollisimman pian.


ps. Vähän sekava postaus, mutta olen tosiaan ihan poikki. Heräsin eilen viideltä, kävin Helsingissä, olin henkisesti poikki sossun jälkeen, valvoin kahteen. Tänään ramppasin asuntotoimistossa ja uutta kotia katsomassa. Pää on aika tyhjä.