Viime yönä sängyssä pohdittua...

Jos olisi kuollut niin ei tarvisi murehtia rahasta, siitä mistä saisi vuokrarästiin rahaa, maksaako sossu sen syömishäiriöhoidon, jos otan lainaa mistä, paljonko ja pystynkö koskaan maksamaan sitä takaisin. Jos olisi kuollut ei ahdistaisi masennus ja jaksamattomuus, ei tarvisi murehtia saako hoitoa, auttaako lääkkeet, pääsenkö ikinä terapiaa, paranenko koskaan tai kauanko paranemiseen menee aikaa. Jos olisi kuollut ei olisi enää ikinä nälkä, ei murhetta mistä saada rahaa ruokaan, onko vara ostaa jugurttia, ei keksiä mitä ruokaa tehdä jotta rahat riittää vielä seuraavallekin viikolle. Ei olisi tyhjää jääkaappia jota tuijottaa, ei ruoka-avustuksia eikä senttien laskemista kaupassa. Ei laskuja eikä tiliä lähes miinuksella. Ei mielitekoja, ahmimista, huonoa oloa eikä lihavuutta.

Jos olisi kuollut ei tarvisi stressata koulusta, tulevasta kokeesta, siihen lukemisesta, tulevasta jaksosta ja sen kursseista, kokeista, tehtävistä, kouluun menemisestä. Siitä saanko ikinä kaikkia kursseja käytyä, saanko ikinä lakkia ja jos saan niin monta vuotta siihen menee ja millä arvosanoilla. Tai keksiä mikä minusta tulee isona, mitä teen lukion jälkeen, millä elän, mikä kiinnostaa, koulutetaanko ko ammattiin omassa kaupungissa ja onko rahkeita työelämään. Löytääkö koskaan työtä mitä jaksaisi tehdä, saako työpaikkaa, onko mukavalla alalla edes töitä, mistä niitä töitä saisi. Saisiko palkkaa niin paljon, että edes joku unelma joskus täyttyisi, kerkeekö keräämään eläkettä ja mitä sitten eläkkeellä.

Jos olisi kuollut ei enää ikinä masentaisi eikä ahdistaisi. Ei koskaan enää tuntisi fyysistä kipua kun pää on hajoamassa murheista. Kyyneleet ei polttaisi luomien alla eikä kurkkua kuristaisi. Ei tarvisi murehtia tulevaa ja vihata menneisyyttä. Ei päteä muille olemattomilla saavutuksilla, tuntea syyllisyyttä saamattomuudesta eikä ahdistua viallisuudestaan. Ei todistalla lääkäreille sairauttaan eikä epäillä omaa terveyttään, onko sitä oikeasti sairas vai kuvitteleeko sitä. Jos olisi kuollut ei koskaan enää tuntisi väsymys, tuskaa eikä surua. Ei puristaisi rinnasta eikä kädet, jalat tai hampaat puutuisi. Ei koskisi mihinkään, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Jos olisi kuollut ei olisi enää mitään, ei tuntisi mitään, ihan hiljaista. Olisi vain kuollut. Zip, gone, poissa, nothing, ei niin mitään, tyhjää.

Olematon ja onnellinen.

jos olisit kuollut, et koskaan saisi nähdä sitä onnellista päivää kun tajuat olevasi terve.

Joskus vaan tuntuu, ettei se onni voi koskaan korvata sitä tuskaa mitä on joutunut kestämään. Monen kymmenen vuoden tuska jotta saa muutaman vuoden onnea? Ei kovin lohduta.