Ahdistaa, oksettaa kun ahdistaa niin paljon. Huomenna alkaa taas koulu, olikin tässä hiihtolomaa ja koeviikon lomaa. Tässä jaksossa olisi joka päivä koulua, ma-to siis. Vaikkakin joka päivä on vain yksi kurssi (ma, ke sama ja ti, to toinen) tuntuu se tajuttoman raskaalle. Joka päivä on lähdettävä kouluun, joka päivä on lähdettävä kotoa ulos. Eilen kaupassa pohdin milloin ihmeessä käyn sitten kaupassa ja milloin teen ruokaa? Enhän minä koulupäivänä semmoista enää jaksa. Neljä päivää putkeen pitäisi siis jaksaa koulua ja vain kolme vapaata. Ehkä tuo menisi jos nuo neljä ei olisi putkeen vaan välissä olisi niitä vapaita.

Olen tutkinut tuota kurssitarjotinta sen tuhannen kerran, mutta ei tässä nyt muita vaihtoehtoja kai ole. Jos en nyt käy noita kahta kurssia se vähentään vaihtoehtoja ensi jaksossa. Menee kaikki niin ristiin ettei mitään rajaa. Eikä tässä nyt auta vähemmillä kursseilla vedellä, tänä lukuvuonna en ole kahta kurssia enempää saanut loppuun asti. Kovasti olen kyllä käynyt koulussa, mutta aina ne jää kesken tai koe jää tekemättä.

Roskat pitäisi käydä viemässä, mutta sekin tuntuu jotenkin niin ylivoimaiselle. Edes uuden suomennetun Potterin lukeminen ei huvita! Kerään vain stressia jo etukäteen koulusta (ruotsin kurssi!!!), olen valmiiksi jo luovuttanut ja uskon ettei tule jaksamaan. Voiko siinä olla mahdollisuuksia sitten onnistumiseenkaan...

Vatsassa kiertää.