Tänä vuonna en pidä joulusta yhtään. Yleensä rakastan joulua, mutta nyt ajatuskin ahdistaa. Lähden ensi viikolla maalle ja sitä ennen on sata asiaa hoitamatta. Joululahjat pitäisi ostaa porukoilla ja pikkusiskolle, eikä hajuakaan mitä niille ostaisi, aikaa perjantai ja maanantai, muiden juttujen lisäksi. Kortit pitäisi askarrella huomenna ja postittaa, sossuun paperit pitäisi myös rustata. Kinkku pitäisi ostaa kaiketi tänään, en tosin tiedä mahtuuko semmoinen pakkaseen. Maalle on ihan kiva mennä, paitsi tällä kertaa. Iskä ei halua kissaani sinne, koska heidän kissa ei pidä minun kissastani (ei ne tappele, mutta porukoiden kissa ei tykkää minun kissastani). Porukoilla on joku ihme käsitys, että minun kissa hajottaa koko talon jos sen jättää hetkeksikin yksin. Totuus on, että minun kissallani on kasvanut tiukemmilla säännöillä kun heidän. Mutta kun heidän kissa on nykyään vanha ja rauhallinen niin onhan minun nuori aktiivinen kissa vilkas "tuhoaja" heidän silmissä. Ahdistaa. Ahdistaa muutenkin lähteä sinne kun on tuhat asiaa tekemättä eikä sielläkään ole ennen joulua sitä joulufiilistä mitä yleensä, sitä mitä rakastan.

Kun palaan maalta on vajaa viikko aikaa etsiä kuusi, kynttilät siihen sekä järjestää koti ihan uuteen uskoon (poistaa ja siirrellä huonekaluja) jotta siskot mahtuu tänne. Siskojen lahjatkin pitäisi viimeistellä. Ennen kaikkia pitäisi jaksaa tehdä kaikki hajoamatta ihan totaalisesti. Tervetuloa siis siskot tänne, kyllä Tu hoitaa kaiken valmiiksi! Kiitos äiti kun hankaloitat mun elämää vaikkemme ole enää väleissä. Viettäsit perkele itse joulusi niin minun ei tarvisi hoitaa sinun lapsiasi! Johan minun kolme ensimmäistä vuotta kasvatin sinun tytärtäsi eikö se riitä? Vielä 15v jälkeen minä otan vastuun ja korjaan sinun erheesi? (Sama pikkusisko muuttaa tod.näk. mun luokse joskus parin vuoden sisällä.)