Mutta mitä jos kaupasta on kinkku loppu? Millä tämän himon sitten saa pois? Miten jotkut voi kyllästyä kinkkuun parissa päivässä?

Olen koukussa joulukinkkuun. Joulupyhiksi meille oli kolmen kilon kinkku, se loppui keskiviikkona. Ostin itselleni parin kilon kinkun joka vetelee viimeisiään (saan tänään vielä ruuan kanssa siivuja). Kehtaisikohan sitä ostaa vielä yhden kinkun?

Joulu tuli ja meni (kuinkahan monessa blogissa on tämä sama lause?), uusi vuosikin on ihan nurkan takana.

Joulu meni ihan mukavasti. Siskot oli käymässä ja yllättävää kyllä ei mennyt hermot. Meillä oli jopa hauskaa, nauraa rätkätimme aamuyötä myöten. Tosin olen aika korvia myöten täynnä isosiskon uutta poikaystävää. Liekö yhtään puheenaihetta oli mihin ko mies ei olisi eksynyt. Onhan se kivaa kun on uusi rakkaus ja tokihan siitä puhuu, mutta camoon! Lahjoihin vähän petyin, ei mitään erikoisia ja monta jotka eivät ole ollenkaan minun tyyliä. Ei kai siinä muuten, mutta itse onnistuin tänä vuonna hommaamaan aivan napakympit kaikille tai ainekin hyvin lähelle kymppiä. Noh, aina ei voi voittaa. Tosin nyt olisi joku voitto tarpeen, budjetti kun on sellaisen 700 euroa miinuksella. Sossusta tuli kielteinen päätös opintolainan koroista, mutta se olikin odotettavaa. Ensi viikolla on kirjoitettava valitus. Toisaalta en tiedä olisiko parempi hakea avustusta maksamattomaan joulukuun vuokraan. Maksoin siis veronpalautuksilla korot ja kun sossu katsoi veronpalautukset tuloiksi jäi vuokra maksamatta. Korot oli kuitenkin himpun vähemän kun vuokra, joten jos saan avustusta korkoihin on keksittävä jostain vuokran ja korkojen erotus. Jos taas hakisi suoraa avustusta vuokraan saisi vuokran verran ja ehkä helpommalla? Tai sitten ei. Jos nyt tekisi ensin sen valituksen ja jos se on kielteinen (kesällä kieroilivat ja saivat minun perumaan valituksen jos he maksavat vuoran verran, silloinkin siis maksoin vuokrarahoilla korot) niin sitten haen avustusta vuokraan. Katsellaan. Ja toivotaan ettei vuokranantaja hikeenny, pitäisi muuten laittaa sinne mailia ja pahoitella. Anyway, tuo ei siis edes riitä. Jos sossu nyt maksaa korot/vuokran ovat he kuitenkin katsoneet veronpalautukset tuloiksi jolloin jään tammi- ja helmikuussa ilman sossun rahoja, se on semmoinen reilu satanen per kuukausi. Köyhä kausi siis tiedossa. Ja minä lupasin maksaa Joulupukille lahjastani puolet kun oli niin hintava. Auts.

Aika on kyllä mennyt juosten. Joulua edeltävät pari viikkoa oli kiire sinne ja tänne ja joulun jälkeenkin ollut vaikka mitä. En ole yli viikkoon viettänyt löhöpäivää kotona tekemättä yhtään mitään. Joka päivä on ollut jotain pientä, siivousta, kaupassa käyntiä tms. Tänään nukuin törkeän pitkään ja viihdyin vain tv:n ääressä. Halusin sen pidennetyn joululoman koulusta, että voisin vain löhötä kotona, mutta eipä tässä montaa päivää enää ole vapaata. Koulu alkaa reilu viikon päästä ja viikko siitä on kahdet kokeet. Voihan räkä. Mieli on onneksi hieman parempi kun marraskuun lopulla, tykkään niin kovasti joulusta (joka muuten loppuu aivan liian pian, kuten toka kinkkukin!). Mutta ennen kaikkea kaipaan lunta, se piristäisi ja paljon.

Kaupassa oli kinkku! Ihanaa! Vielä muutaman päivän saan jatkaa kinkkulinjalla. Ei muuten ole paino noussut yhtään joulun tienoolla. Se laski sillon sen parisen kiloa, alemmalle kymmenelle ja siellä se on pysynyt.

Voihan v*tun kuustoista! Piti huomenna vihdoin viedä sossuun hakemus opintorahan korkojen avustukseen sekä lääkerahoja pyydellä takaisin. En olekkaan kun kuukauden jo tuota korkoasiaa ollut säätämässä enkä vieläkään ole saanut sitä tehtyä. Arvatkaa vaan alanko neljältä yöllä tehdä mitään. Arvatkaa toisen kerran teenkö aamustakaan ennen kun lähden kaupungille muille asioille. Eli taas lykkääntyy! Maanantaina on kyllä pakko kun lähden tiistaina sinne maalle viikoksi. Hermot menee! Mitä mä siihen lappuun taas selitän ja sävellän.... prk.

Tänä vuonna en pidä joulusta yhtään. Yleensä rakastan joulua, mutta nyt ajatuskin ahdistaa. Lähden ensi viikolla maalle ja sitä ennen on sata asiaa hoitamatta. Joululahjat pitäisi ostaa porukoilla ja pikkusiskolle, eikä hajuakaan mitä niille ostaisi, aikaa perjantai ja maanantai, muiden juttujen lisäksi. Kortit pitäisi askarrella huomenna ja postittaa, sossuun paperit pitäisi myös rustata. Kinkku pitäisi ostaa kaiketi tänään, en tosin tiedä mahtuuko semmoinen pakkaseen. Maalle on ihan kiva mennä, paitsi tällä kertaa. Iskä ei halua kissaani sinne, koska heidän kissa ei pidä minun kissastani (ei ne tappele, mutta porukoiden kissa ei tykkää minun kissastani). Porukoilla on joku ihme käsitys, että minun kissa hajottaa koko talon jos sen jättää hetkeksikin yksin. Totuus on, että minun kissallani on kasvanut tiukemmilla säännöillä kun heidän. Mutta kun heidän kissa on nykyään vanha ja rauhallinen niin onhan minun nuori aktiivinen kissa vilkas "tuhoaja" heidän silmissä. Ahdistaa. Ahdistaa muutenkin lähteä sinne kun on tuhat asiaa tekemättä eikä sielläkään ole ennen joulua sitä joulufiilistä mitä yleensä, sitä mitä rakastan.

Kun palaan maalta on vajaa viikko aikaa etsiä kuusi, kynttilät siihen sekä järjestää koti ihan uuteen uskoon (poistaa ja siirrellä huonekaluja) jotta siskot mahtuu tänne. Siskojen lahjatkin pitäisi viimeistellä. Ennen kaikkia pitäisi jaksaa tehdä kaikki hajoamatta ihan totaalisesti. Tervetuloa siis siskot tänne, kyllä Tu hoitaa kaiken valmiiksi! Kiitos äiti kun hankaloitat mun elämää vaikkemme ole enää väleissä. Viettäsit perkele itse joulusi niin minun ei tarvisi hoitaa sinun lapsiasi! Johan minun kolme ensimmäistä vuotta kasvatin sinun tytärtäsi eikö se riitä? Vielä 15v jälkeen minä otan vastuun ja korjaan sinun erheesi? (Sama pikkusisko muuttaa tod.näk. mun luokse joskus parin vuoden sisällä.)