Vaikka niin odotan ensi viikonlopun Lontoon reissua niin toisaalta en. Kirosin eilen pahimmat paperipäiväkirjaani, mutta kieltämättä edelleen kiukuttaa.

Pyysin siskolta aikaa sitten, että tulostaisi meidän lentoliput kun käy äitin luona. Ja, että poistaisi sähköpostista turhat ja jättäisi pelkän lentolippuosan (alussa ja lopussa oli lähettäjän selittelyjä). Eilen sitten sisko kertoi vihdoin tulostaneensa liput. Kysyin siistikö hän lippuja vai eikö. Ei, eihän se nyt niin tarkkaa ole, eihän koko lippuja tarvisi edes välttämättä tulostaa, riittää kun olisi tiedot ylhäällä jne. Ja eihän sillä nyt oikeasti ole niin väliä, mutta raivostutti silti. Ainoa asia jonka olen pyytänyt hoitamaan matkan suhteen eikä sitäkään voi hoitaa kunnolla! Perkele. Minä otan toisen mukaan matkalle jonka voitan, minä etsin meille hotellin (ei mikään helppo kun budjetti on tiukka ja halvat on monesti huonoja mihin ei tietenkään haluta), minä maksoin hotellin siskon kortilla, minä suunnittelen meille reitit mitä nähtävyyksiä keretään käymään ja missä järjestyksessä, minä revin hiuksia pohtien miten pääsemme yöllä klubilta (liput klubille osa voittoa) hotelliin, minä sähköposteilen hotellin kanssa jotta saisimme huoneen aikaisemmin...eikä edes puhuta siitä miten paljon opastan, neuvon ja huolehdin itse matkan aikana. Tunteina olen tehnyt parin päivän työpäivät matkan eteen ja toinen ei voi edes lentolippuja tulostaa sellaisena kun pyysin! Saati olla kitisemättä vastaan! Onhan se kiva, että toinen aina välillä huomaa et kappas, sä taidat tehdä aika ison homman tän suhteen, voi kun kiva, mutta ei se perkele lohduta, ei kun asenne on muuten tuo. Tuntuu ettei sisko halua edes koko matkalle. Ei tuo ole ottanut mitään selvää mistään, ei nähtävyyksistä tai edes pohtinut mitä itse haluaa nähdä. Ei vaikka minä olen hänelle kaivanut linkit jokaiseen nähtävyyteen ja paikkaan, sen kun lukisi. Kiukuttaa kun toinen ei yhtään osallistu mihinkään, etenkin kun minä olen se joka matkan voitti ja otan hänet mukaani. Tekisi mieli jättää koko tyyppi lentokentälle....

Kilttinä siskona kuitenkin nielen kaiken kiukun ja kestän. Eihän toinen voi tietää mitä haluaa nähdä Lontoossa kun ei siellä koskaan ole käynyt. Eihän hän voi varata hotellia/ mailata sinne/ ottaa selvää mistään kun hän ei osaa englantia kuten minä. Ja kun toista nyt vähän tänään ahdistaa ja masentaa...