Eräs lukija toivoi, että kirjoittaisin syömisestäni, tarkemmin ottaen syömishäiriöstäni. Diagnoosiahan minulla ei ole, mutta kyseessä on BED eli binge eating disorder eli ns ahmimishäiriö, vähän kun bulimia, mutta ruoka jää sisuksiin. Joskus ahmiminen on aivan holtitonta ja jatkuvaa, mutta välillä on hyviäkin kausia. Pari vuotta sitten päätin etten enää ikinä laihduta (ennen kun olen terve) ja sen jälkeen ahmiminen on alkanut vähentyä. Laihdutuskuurit on yksi pahimpia itselleni. Jos vähänkään tuntuu, että kiellän itseltäni jotain ruokia (sis herkut) saattaa se laukaista monen päivän mässäilyt. On myös tiettyjä ruokia jotka aiheuttavat ahmimiskierteen, tietyt keksit ja semmoiset. Ahmimiskohtauksissa yleensä vetelen suolaista ja makeaa vuoronperään...sipsit, keksit, jäätelöt, pullat, karkit ja limut.
Tällä hetkellä on ihan hyvä kausi menossa, kestänyt jo vuoden tjsp. Ahmin toisinaan, mutta aika harvoin ja silloinkin vain hetkellisesti (ei siis päiviä). Osa ongelmaa on, että syön suuria annoksia normaalia ruokaa esim. neljä leipää päällisineen ja jugurtin/hedelmän on ihan normaali välipala. Tähän olen yrittänyt nyt kiinnittää huomiota kun ahmiminen on suht hallinnassa. Jos paino nyt ei ainenkaan nousisi enää tästä....122 kilosta (nyt hävettää kun sanoin sen ääneen)...siis tässä vajaassa 160 sentissä se on paljon se. Alkaa vihdoin tuo massa olla liian suuri kannettavaksi, ihan siis fyysisesti. Jalkapohjat kipeytyy jo tunnin kävelystä niin ettei koko loppu päivänä kykene astumaan yhtään. Samoin selkä on vaivannut (välilevyt painuneet). Turha kai todeta etten pidä liikunnasta.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi? Paitsi vedin juuri todella ison salaatin, raparperipaistosta jädellä semmosen suht ison vadillisen, päälle puoli pussia maissilastuja dipillä. Vähän on täysi olo. Mut hei, sentään oli salaatti (eikä edes mikään majoneesipohjainen vaan ihan oikea salaatti) ja maissilastuja eikä sipsejä, tosin en tiedä onko ne oikeasti terveellisempiä vai tuntuuko se vain sille.