Lopetin tänään nykyisessä mielenterveystoimistossa käymisen. Asiaa ei oltu sovittu etukäteen vaan terapia tapaamisen alussa vain ilmoitin, etten halua tulla enää. Asia kävi yllättävän kivuttomasti vaikka itkinkin turhautumista. Emme hirveän syvällisesti käsitelleen syitä lopettaa, mutta toisaalta syyt oli kyllä osapuolten tiedossa.
En vain jaksanut enää sitä kaksinaamaista menoa. Psykologi kertoo mitä lääkäri ajattelee asioista ja lääkäri kertoo mitä psykologi on miettinyt. Näin kummankaan ei tarvitse ottaa vastuuta sanomisista. Asioita annetiin olettaa vaikka kysyn suoraa onko näin vai ei. Lääkäri pompotti minua ympäriinsä kun tiesi, että haluan epätoivoisesti sairaslomaa. Koskaan en sitä saikkua saanut vaikka tein kaiken mitä lääkäri halusi (eikä mistään ollut hyötyä muutenkaan). Varmasti joukosta löytyi myös ihan suoria valheitakin, ei voi enää muistaa.
Kolme vuotta tuolla kävin epäsäännöllisen säännöllisesti eikä kuntoni ole parantunut pätkääkään. Itseasiassa minusta on kolmessa vuodessa tullut ihmisiä vihaava ja pelkäävä sekä vainoharhainen. En usko enää ihmisten sanoihin enkä tekoihin. Epäilen kaikkien ihmisten (ihan niiden vastaantulijoidenkin) tarkoitusperiä minua kohtaan, olen ihan varma, että kaikki vain vihaavat ja halveksuvat minua. Olihan tuollaista ehkä vähän näkyvissä aiemminkin, mutta tuolla kyllä kaadettiin bensaa liekkeihin oikein kunnolla. En minä ennen tavallisia ihmisiä kammonnut tai epäillyt, lähinnä lääkäreitä tms.

En tiedä onko uusi...itseasiassa vanha, muutan jossain vaiheessa takaisin alueelle jossa asuin ennen kun muutin tähän...mielenterveystoimisto yhtään sen parempi, mutta siellä ei ainenkaan koskaan valehdeltu tai annettu olettaa mitään muuta. Jos vaikka saisi sen b-lausunnon ja pääsisi Kelan tulemaan terapiaan. Ehkä saisi jopa järkevän lääkityksen ja jos oikein tuuri käy sairalomaa. Enempää en pyytäisi.