lauantaina, huhtikuuta 7

Vähän edellistä kirjoitusta liipaten, on toinenkin tilanne kun kroppa ja mieli on vähän hakoteillä. Katselin tuossa äsken elokuvaa ja katkolla kävin hakemassa juomista. Joutui hetken pudistelemaan päätään ennen kuin palasi omaan kroppaansa ja omaan persoonaan. Toisinaan saatan herätä unesta ja käy samanlailla. Jotenkin eläydyn kai vahvasti elokuvaa, uneet, kirjaan tai muuhun ja oma identiteetti katoaa. Saatan olla toisella aikakaudella tai täysin toinen ihminen. Kun tilanne jollain tapaa katkeaa ja pitäisi palata omaan itseensä se ei onnistukkaan. Saatan tuntea voimakkaasti olevani joku muu tai muuten en hahmota ympäristöäni. Joskus palautumiseen menee kauankin, etenkin unien kanssa. En varsinaisesti kuvittele olevani joku muu tai ympäristön olevan joku muu, mutta en oikeastaan tunne olevani minäkään, tuntemus on jotain noiden kahden väliltä. Oikeastaan lakkaan olemasta enemmän kun muutun joksikin muuksi.

Tälläinen oman minuuden hajoaminen ei sinänsä ole minulle mitään ihan uutta. Vuosia sitten eläessäni parisuhteessa (ja ennen sitä muissa mies-nainen-suhteissa) koin usein eräänlaisia paniikkikohtauksia. Näiden aikana koin jonkinlaisia lukkiintumista, en kyennyt liikkumaan, itkin vain holtittomasti, hyperventiloin ja tappelin itseni kanssa. Tietyllä tapaa olin jakanut itseni kahtia, hyvä minä oli omassa ruumiissani, mutta pahan puoleni olin siirtänyt itseni ulkopuolelle. Oli jotenkin vaikea pitää kaksi täysin eri puolta itsenstään samassa ruumiissa. Miten sama mieli voi samaan aikaan vihata ja haukkua sekä puolustaa ja yrittää ymmärtää. Koska en ymmärtänyt miten minä voisin puhua itsestäni niin pahasti ja olla niin julma ajoin tämän pahan puolen itsestäni ulos. Tiesin kyllä, että se on edelleen minä, en minä mikään tyhmä ole, mutta jollain asteella en kokenut sitä itsekseni.

Jok.tap. nämä nykyiset minuuden katoamiset on vähän erilaisia. Niissä ei ole mitään pahaa eikä hyvää, ne vain on. Tokihan ne ärsyttävät toisinaan, mutta jotenkin kun se hetki on päällä ei se tunnu miltään. Kun siitä havahtuu lähinnä hävettää miten voi olla typerä ihminen typerine tunteineen.

sea   2.34   


0 Kommentti(a):









sea

- nainen
- melkein neljäkymmentä
- avautunut blogissaan vuodesta 1999
- vapaaehtoisesti lapseton
- yliopistolainen
- ylioppilas vuodelta 2012
- köyhähkö
- masentunut 1999-2012
- opettelee ja ihmettelee terveenä elämistä

arkisto
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
heinäkuuta 2007
elokuuta 2007
syyskuuta 2007
lokakuuta 2007
marraskuuta 2007
joulukuuta 2007
tammikuuta 2008
helmikuuta 2008
maaliskuuta 2008
huhtikuuta 2008
toukokuuta 2008
kesäkuuta 2008
heinäkuuta 2008
elokuuta 2008
syyskuuta 2008
lokakuuta 2008
marraskuuta 2008
joulukuuta 2008
tammikuuta 2009
helmikuuta 2009
maaliskuuta 2009
huhtikuuta 2009
toukokuuta 2009
kesäkuuta 2009
heinäkuuta 2009
elokuuta 2009
syyskuuta 2009
lokakuuta 2009
marraskuuta 2009
joulukuuta 2009
tammikuuta 2010
helmikuuta 2010
maaliskuuta 2010
toukokuuta 2010
kesäkuuta 2010
heinäkuuta 2010
elokuuta 2010
syyskuuta 2010
marraskuuta 2010
joulukuuta 2010
huhtikuuta 2011
elokuuta 2011
huhtikuuta 2012
toukokuuta 2012
heinäkuuta 2012
syyskuuta 2012
helmikuuta 2013
elokuuta 2013
lokakuuta 2013
joulukuuta 2013
maaliskuuta 2015
huhtikuuta 2015
heinäkuuta 2015
tammikuuta 2016
lokakuuta 2017
tammikuuta 2018
maaliskuuta 2018

1999-2007 rajoitetusti saatavilla



Powered by Blogger