Mulla on pian terapeutin aika. Ei yhtään huvita mennä sinne. Puhun sille jotenkin näennäisen pinnallisia asioita kun en luota koko ihmiseen. Hymyilen ja hymistelen typeränä enkä edes kehtaa myöntää etten luota enkä siksi puhu mitään järkevää. Olen kyllä joskus sanonut sille etten oikein luota lääkäriini (ja ohi mennen sivulauseessa etten luota häneenkään), mutta terapeutti vaan hymistelee takaisin. Ei minua huvita puhua sille senkään takia. En kestä terapeutteja jotka eivät sano mitään järkevää. En jaksa istua siellä juttelemassa niitä näitä ja kuluttaa aikaa. Jos piru vie pitää tulla terapiaa niin olisiko aihetta puhua oikeista asioista! Jos sanon tuon sille terapeutille niin se ovelapa kysyy mitä on oikeat asiat, miksi nämä ei ole sitä ja kääntelee psykaa mielin määrin. Ärsyttävää. Puhuisi suoraa ja asiaa.

Olen koko elämäni osannut jutella kivoja, niitä jutellaan kun ei haluta toisen tietävän oikeaa minää. Terapiassa pitäisi puhua minusta ja etenkin oikeasta minusta. Ei terapeutille saa mennä läpi se mössö mitä suustani tulee. Terapeutin pitäisi osata keskeyttää minut ja käskea lopettamaan se lörpöttely. Eikä missään nimessä terapeutti saisi itse lörpötellä.

Eikä tässäkään kirjoituksessa ole järkeä, kunhan lörpöttelen.