Kun tosiaan olen tässä viime, oikeastaan vasta kuukausina, alkanut vihata ja välttämään ihmisiä niin sehän tarkoittaa, että jumitun yksin kotiin. Totuus on varmaan, että pelkään ihmisiä. Pelkään heidän ajatuksiaan ja reagtioita minusta. Koska olen varma, että he kaikki pitävät minua typeränä ja vihaavat. Jopa ne tuiki tuntemattomat kadulla jotka ehkä juuri ja juuri vilasevat minuun. On myös ihmistyyppejä joita oikeasti pelkään. Ulkomaalaiset miehet, teinitytöt tai muuten äänekkäät ryhmät tai joskus jopa kahden henkilön pari. Pelkään, että he alkavat puhua minulle. Mikään ei ole kamalampaa kun se, että joudun ottamaan musiikkinapin korvasta ja palaamaan oikeaan maailmaan. Uusi puhelimeni on muuten huono musiikkisoitin, sitä ei saa tarpeeksi kovalle ettei ulkomaailman äänet kuuluisi. :( Mummot ja papat on ehkä ainoa ihmisryhmä mitä en pelkää, en vaikka he alkaisivat jutella minulle.

Nämä ihmiset ympärilläni tuskin huomaavat pelkoani tai vihaani. Tuskin edes "koulukaverini" (lue perjantain kirjoitus) tajuavat tätä. He pölisevät iloisena ja normaalisti samalla kun minä syvällä sisimmässäni ahdistun. Ja miksi huomaisivat, kun minä pulisen heille takaisin. Tavallaan siis itse kaivan kuoppaani samalla. Kai jokin osa minussa edelleen yrittää ja haluaa olla sosiaalinen. Se toinen puoli taasen toivoo ettei minun ikinä tarvisi mennä mihinkään. Toivoisin vain omaa isoa taloa jostain syrjästä. Paikkaa mihin voisi hautautua rauhassa, jossa voisi käydä pihalla ilman pelkoa törmätä muihin ihmisiin. Minulle televisio ja netti on tarpeeksi sosiaalisiasuhteita. Terapeuttini tuosta televisiosta puhuikin. Tv-ohjelmat on helppoja, ne eivät sano mitään takaisin, ne eivät puhu suoraa minulle, ne eivät tule minun reviirilleni ja niitä minä pystyn kontrolloimaan. Erilaiset sarjat on minun elämäni, kontakti ulkomaailmaan, rauha ja päiväni täyte. Television edessä aika kuluu huomaamatta eikä tarvitse miettiä mitään. Minä voin kommentoida television tapahtumia, mutta televisio ei sano mitään takaisin. Voin rauhassa kääntää kanavaa jos en pidä jostakin mitä näen. Sama netissä, jos en pidä lukemastani blogista tai sivusta, voin sulkea sen. Minun ei tarvitse kohdata mitään mistä en pidä. Tämä oma pieni maailma on minulle hyvin rakas enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Mikä on minun on minun ja siihen minulla on oikeus.